Asuminen http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132885/all Tue, 01 Jan 2019 14:03:27 +0200 fi Kuka järjestää kivat pelihetket? http://annevuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266747-kuka-jarjestaa-kivat-pelihetket <p>&nbsp;</p><p>Yhteisöllisyys on asukastoiminnan kulmakivi. Asukkaiden aktiivisuus ja sitoutuminen omaan asumiseensa säästää myös vuokranantajan, eli asukkaan varoja. Toimiva ja omistautunut talotoimikunta on yhteisön sydän, joka on kootusti kantaa ottava, hallinnoiva ja yhteisöllisyyttä tuottava toimija turvalliseen asumiseen, järjestäen myös niitä kivoja pelihetkiä pihan lapsille.</p><p>Kunnallisessa vuokra-asumisen asukastoiminnassa noudatetaan lakia yhteishallinnosta, joka on vahvistettu 16.7.1990. Yhteishallintolaki on toimiva pienen kunnallisen vuokra-asumisen tuottavan yhtiön käsikirja mutta nykymuodossaan ei huomio suurten yhtiöiden tuottaman vuokra-asumisen asukastoiminnan tarpeita, joita on mm HEKA eli Helsingin kaupungin asunnot.</p><p>Lain mukaan yhteishallinnon tarkoituksena on antaa asukkaille päätösvaltaa ja vaikutusmahdollisuus omaa asumistaan koskevissa asioissa sekä lisätä asumisviihtyvyyttä ja edistää vuokratalojen kunnossapitoa ja hoitoa. HEKA:ssa päätösvaltaa ja vaikutusmahdollisuutta käyttää asukaskokouksen valtuuttamana talotoimikunnat, vuokalaistoimikunnat ja vuokralaisneuvottelukunta.</p><p>Tulevan hallituskauden yksi tärkeimpiä uudistuksia tulee olla asuntopolitiikan muutos ja tuominen 2020 -luvulle. Laki yhteishallinnosta tulee saattaa vastaamaan nykypäivän tarpeita myös isojen toimijoiden asukastoimintaan ja lakiin pohjautuen taata mm vuokralaistoimikunnan ja vuokralaisneuvottelukunnan asema kantaa ottavana toimijana ja asukkaiden edustajana.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Yhteisöllisyys on asukastoiminnan kulmakivi. Asukkaiden aktiivisuus ja sitoutuminen omaan asumiseensa säästää myös vuokranantajan, eli asukkaan varoja. Toimiva ja omistautunut talotoimikunta on yhteisön sydän, joka on kootusti kantaa ottava, hallinnoiva ja yhteisöllisyyttä tuottava toimija turvalliseen asumiseen, järjestäen myös niitä kivoja pelihetkiä pihan lapsille.

Kunnallisessa vuokra-asumisen asukastoiminnassa noudatetaan lakia yhteishallinnosta, joka on vahvistettu 16.7.1990. Yhteishallintolaki on toimiva pienen kunnallisen vuokra-asumisen tuottavan yhtiön käsikirja mutta nykymuodossaan ei huomio suurten yhtiöiden tuottaman vuokra-asumisen asukastoiminnan tarpeita, joita on mm HEKA eli Helsingin kaupungin asunnot.

Lain mukaan yhteishallinnon tarkoituksena on antaa asukkaille päätösvaltaa ja vaikutusmahdollisuus omaa asumistaan koskevissa asioissa sekä lisätä asumisviihtyvyyttä ja edistää vuokratalojen kunnossapitoa ja hoitoa. HEKA:ssa päätösvaltaa ja vaikutusmahdollisuutta käyttää asukaskokouksen valtuuttamana talotoimikunnat, vuokalaistoimikunnat ja vuokralaisneuvottelukunta.

Tulevan hallituskauden yksi tärkeimpiä uudistuksia tulee olla asuntopolitiikan muutos ja tuominen 2020 -luvulle. Laki yhteishallinnosta tulee saattaa vastaamaan nykypäivän tarpeita myös isojen toimijoiden asukastoimintaan ja lakiin pohjautuen taata mm vuokralaistoimikunnan ja vuokralaisneuvottelukunnan asema kantaa ottavana toimijana ja asukkaiden edustajana.

]]>
0 http://annevuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266747-kuka-jarjestaa-kivat-pelihetket#comments Asuminen Heka Laki Vuokra-asuminen Yhteisöllisyys Tue, 01 Jan 2019 12:03:27 +0000 Anne Vuori http://annevuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266747-kuka-jarjestaa-kivat-pelihetket
Hitas-sääntelyn purku nosti asuntojen hintoja yli 250 000 eurolla Kampissa http://jhiden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266592-hitas-saantelyn-purku-nosti-asuntojen-hintoja-yli-250-000-eurolla-katajanokalla <p>Kirjoitin lokakuussa erikoisesta&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Hitas">hitas</a>-tapauksesta, jossa asunto meni ostajalle haitallisesta noin 100 000 euron hinnoitteluvirheestä huolimatta kaupaksi (kts.&nbsp;<a href="http://valmismaa.blogspot.com/2018/10/hitas-asuntojen-alihintaisuus.html">Hitas-asuntojen alihintaisuus konkretisoitui Jätkäsaaressa</a>). No, nyt on uutisoitu tapauksesta, jossa satojen tuhansien hintamuutos monista asunnoista saatavassa hinnassa toteutui käytännössä yön yli (kts.&nbsp;<a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005948227.html?share=ae29e322d032363930401566379c32d6&amp;fbclid=IwAR0amgrVSvVzP5Q6y_wAYbE0PwYv6-xX-I1-JjC_GIFdJPC4HDTxj8EyAW0">Lottovoitto Helsingin keskustassa</a>). Periaatteessa jutussa ei ole järjestelmää tunteville mitään erityisen yllättävää, sillä Katajanokkakin on ollut vuosikaudet ollut malliesimerkki alihintaisista hitas-asuntoalueista, ja nyt kyseessä oleva Kamppi on alueena vielä kalliimpi. Käytännössä hintaerot säänneltyjen ja markkinaehtoisten hintojen välillä ovat vain niin valtavia, että kyllä se pistää hiljaiseksi: mietipä, että saisit tänään 90 neliön asunnosta vain 336 000 euroa vaikka ostajaehdokkaita olisi jonoksi asti, mutta odottamalla seuraavaan viikkoon, välittäjä suosittelisikin pyytämään siitä 620 000 euroa? Hintaeroa tuossa on melkein 300 000 euroa! Siinäpä sulateltavaa!</p><p><a href="https://3.bp.blogspot.com/-_hqOe-rcDNg/XCZ24VuR_UI/AAAAAAAARuU/FiV3MJq3utMNFaihKKcebigYt4CLB3PhwCLcBGAs/s1600/IMG_9204_cr_katajanokka.jpg"><img height="189" src="https://3.bp.blogspot.com/-_hqOe-rcDNg/XCZ24VuR_UI/AAAAAAAARuU/FiV3MJq3utMNFaihKKcebigYt4CLB3PhwCLcBGAs/s320/IMG_9204_cr_katajanokka.jpg" width="320" /></a></p><p>Katajanokka ilmasta&nbsp;(23.7.2009)</p><p>Ylläolevat luvut perustuvat HS:n artikkelissa oleviin tietoihin. Taustallahan hintaerossa on se, että säännelty hitas-maksimihinta on yhtiön asunnoissa keskimäärin 3736 euroa, mikä 90 neliön asunnossa tarkottaisi noin 336 000:n euron hintaa, kun taas yhtiöstä nyt sääntelyn jälkeen kaupan olleista asunnoista on pyydetty 6522-7098 euroa neliöltä, mikä tarkoittaisi 90 neliön asunnolle 587 000 - 639 000 euron hintaa. Tietysti nuo ovat vain pyyntihintoja, mutta päätellen siitä, että pari asunnoista meni nopeasti kaupaksi, tolkuttoman paljon hinnoista tuskin on tingitty. Voidaan siis arvioida, että tuollaisesta 90 neliön asunnosta saa noin 250 000 euroa enemmän säätelyn purun jälkeen, ja jos yhtiössä on isompia asuntoja, hintaero on niissä luonnollisesti isompi.<br /><br />No, mitä tuo sitten tarkoittaa yksittäisten asunnon omistajien kannalta? Ovatko he saaneet lyhyen aikavälin sijoituksella valtavan voiton? Tuskinpa vain, mutta ei se tarkoita, etteikö ongelmaa olisi. Syy sille, ettei kukaan ole luultavasti päätynyt yhtiön osakkaaksi ihan viime vuosien aikana on tietysti se, että eihän asuntoa ole mitään järkeä myydä, jos siitä saa muutaman vuoden päästä melkein kaksinkertaisen hinnan! Joku kirjoitti HS:n jutun kommenttipalstalla, että viimeisin tilastoissa näkyvä kauppa yhtiössä on vuodelta 2001, enkä ihmettelisi, jos tuo pitäisi paikkaansa.<br /><br />Yhtiössä on siis luultavasti paljon osakkaita, jotka ovat pitkään olleet käytännössä jumissa asunnon omistajuutensa kanssa, kun asuntoa ei ole voinut myydä millään muotoa järkevään hintaan. Kirjoitin tästä hitas-asuntojen &quot;yhden asunnon loukusta&quot; itse asiassa jo vajaat 7 vuotta sitten (kts.&nbsp;<a href="http://valmismaa.blogspot.com/2012/03/jarjestelman-kierteet-8.html">Järjestelmän kierteet 8 - Yhden asunnon loukku</a>). Samanaikaisesti kun yhdet eivät ole voineet myydä asuntoaan järkevään hintaan, moni alueesta kiinnostunut ei ole voinut ennen sääntelyn purkua ostaa yhtiöstä asuntoa, vaikka olisi ollut valmis maksamaan satoja tuhansia (!!!) yli säänneltyjen maksimihintojen. Sääntely on siten ollut haitaksi sekä potentiaalisille ostajille että myyjille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitin lokakuussa erikoisesta hitas-tapauksesta, jossa asunto meni ostajalle haitallisesta noin 100 000 euron hinnoitteluvirheestä huolimatta kaupaksi (kts. Hitas-asuntojen alihintaisuus konkretisoitui Jätkäsaaressa). No, nyt on uutisoitu tapauksesta, jossa satojen tuhansien hintamuutos monista asunnoista saatavassa hinnassa toteutui käytännössä yön yli (kts. Lottovoitto Helsingin keskustassa). Periaatteessa jutussa ei ole järjestelmää tunteville mitään erityisen yllättävää, sillä Katajanokkakin on ollut vuosikaudet ollut malliesimerkki alihintaisista hitas-asuntoalueista, ja nyt kyseessä oleva Kamppi on alueena vielä kalliimpi. Käytännössä hintaerot säänneltyjen ja markkinaehtoisten hintojen välillä ovat vain niin valtavia, että kyllä se pistää hiljaiseksi: mietipä, että saisit tänään 90 neliön asunnosta vain 336 000 euroa vaikka ostajaehdokkaita olisi jonoksi asti, mutta odottamalla seuraavaan viikkoon, välittäjä suosittelisikin pyytämään siitä 620 000 euroa? Hintaeroa tuossa on melkein 300 000 euroa! Siinäpä sulateltavaa!

Katajanokka ilmasta (23.7.2009)

Ylläolevat luvut perustuvat HS:n artikkelissa oleviin tietoihin. Taustallahan hintaerossa on se, että säännelty hitas-maksimihinta on yhtiön asunnoissa keskimäärin 3736 euroa, mikä 90 neliön asunnossa tarkottaisi noin 336 000:n euron hintaa, kun taas yhtiöstä nyt sääntelyn jälkeen kaupan olleista asunnoista on pyydetty 6522-7098 euroa neliöltä, mikä tarkoittaisi 90 neliön asunnolle 587 000 - 639 000 euron hintaa. Tietysti nuo ovat vain pyyntihintoja, mutta päätellen siitä, että pari asunnoista meni nopeasti kaupaksi, tolkuttoman paljon hinnoista tuskin on tingitty. Voidaan siis arvioida, että tuollaisesta 90 neliön asunnosta saa noin 250 000 euroa enemmän säätelyn purun jälkeen, ja jos yhtiössä on isompia asuntoja, hintaero on niissä luonnollisesti isompi.

No, mitä tuo sitten tarkoittaa yksittäisten asunnon omistajien kannalta? Ovatko he saaneet lyhyen aikavälin sijoituksella valtavan voiton? Tuskinpa vain, mutta ei se tarkoita, etteikö ongelmaa olisi. Syy sille, ettei kukaan ole luultavasti päätynyt yhtiön osakkaaksi ihan viime vuosien aikana on tietysti se, että eihän asuntoa ole mitään järkeä myydä, jos siitä saa muutaman vuoden päästä melkein kaksinkertaisen hinnan! Joku kirjoitti HS:n jutun kommenttipalstalla, että viimeisin tilastoissa näkyvä kauppa yhtiössä on vuodelta 2001, enkä ihmettelisi, jos tuo pitäisi paikkaansa.

Yhtiössä on siis luultavasti paljon osakkaita, jotka ovat pitkään olleet käytännössä jumissa asunnon omistajuutensa kanssa, kun asuntoa ei ole voinut myydä millään muotoa järkevään hintaan. Kirjoitin tästä hitas-asuntojen "yhden asunnon loukusta" itse asiassa jo vajaat 7 vuotta sitten (kts. Järjestelmän kierteet 8 - Yhden asunnon loukku). Samanaikaisesti kun yhdet eivät ole voineet myydä asuntoaan järkevään hintaan, moni alueesta kiinnostunut ei ole voinut ennen sääntelyn purkua ostaa yhtiöstä asuntoa, vaikka olisi ollut valmis maksamaan satoja tuhansia (!!!) yli säänneltyjen maksimihintojen. Sääntely on siten ollut haitaksi sekä potentiaalisille ostajille että myyjille.

]]>
3 http://jhiden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266592-hitas-saantelyn-purku-nosti-asuntojen-hintoja-yli-250-000-eurolla-katajanokalla#comments Asuminen Helsinki Hitas Katajanokka Sääntely Sat, 29 Dec 2018 08:51:46 +0000 Johannes Hidén http://jhiden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266592-hitas-saantelyn-purku-nosti-asuntojen-hintoja-yli-250-000-eurolla-katajanokalla
Minne kylät kadonneet? http://tapanilaunis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266531-minne-kylat-kadonneet <p>Nykyinen muodinmukainen megatrendi kaupungistumisesta vaikuttaa Suomessa yleisen asuttamisideologian tavoin. Seurauksena on ruuhkarakentaminen, vanhan hyvän asuinympäristön uudelleenrakentaminen ja jokaisen mahdollisen virkistys ja vapaa-alueen täyttämisellä rakentamisen piiriin asutuskeskuksissa. Tämä on osittain myös tarjontatalouden ideologian mukaista. Kun asukkaita tulee niin heille kuvitellaan keskuksissa automaattisesti löytyvän asunto ja hyvät palvelut sekä työpaikat. Tämän lisäksi on trendikästä nauttia mahdollisista urbaaneista palveluista, pikaruokaa ja pikaelämyksiä sekä trendikästä elämää hipstereille! Tätä prosessia voidaan kutsua myös kaupunkitaloudelliseksi &rdquo;Loikkasen loikaksi&rdquo;, ihmiset tiiviisti ja taloudellisesti kuin muurahaispesään nauttimaan toisitaan ja syntyneestä &rdquo;pöhinästä&rdquo;. Ja tuottamaan myös taloudellisesti. Mutta kenelle?</p><p>Entisenlaista asuntopolitiikkaa ei enää ole ja asuttamisella ei ole enää yhteiskuntapoliittisia tavoitteita. Asuntorakentaminen ei ole yhteiskunnallista toimintaa, vaan taloudelllisen voitonpyynnin ja sijoitustoiminnan kohde. Sekä rakennuttajille että rakentajille. Grynderin toiveuni! Vuokrat nousevat näissä nykyisin tuotetuista pääsääntöisesti sijoitusasunnoissa pilviin. Mutta missä nuoret perheet tai elämäänsä aloittelevat milleniaalit voivat enää asua? Jatkossa ilmeisesti pienissä huippuhintaisissa koirankopeissa nykyrakentamisen mallien mukaisesti. Kun otetaan huomioon että Helsinkiläisistä&nbsp; on puolet yksinasuvia, on pääkaupungista tulossa asuntohotelli, jossa kiinteistösijoittajien omistamissa asunnoissa asuvat vuokralaiset kuin sillit tynnyrissä. Sijoitusasunnoissa asuu myös maksimimäärä erillisiä vuokralaisia, varsinkin yliopistokaupungeissa. Lisäksi lyhytaikaisia vuokrauksia kaupittelevat kansainväliset välitysorganisaatiot luovat turismiin suuntautunutta juhlimiskulttuuria. Keskustojen sosiaalinen rakenne muuttuu. Kansainvälisissä metropoleissa on havaittu tämä ilmiö jopa hälyttävänä. Perheeliset ja kanta-asukkaat muuttavat pois ja paikallisesti omaleimaisten arvokkaiden alueiden ilme muuttuu ratkaisevasti.</p><p>Ylimitoitetut maksimi-asukaslukuennusteet ovat Suomessa muuttuneet rakentamista ohjaaviksi tavoitteiksi, jotka mahdollistavat rakentamisen minne vain ja miten paljon tahansa. Ja myös ylös pilviin. Käynnissä olevat normienpurkutalkoot antavat myös mahdollisuuden määräysten uudelleentulkinnalle tai kumoamiselle. Ja entiset väljät arava-talot puretaan alta pois &rdquo;purkavan rakentamisen&rdquo; merkeissä. Tuotetaan asumisen unelmia, ainakin myyntihetkellä. Mutta asukkaat eivät saakkaan sitä mitä kuviteltiin.</p><p>Keinotekoiseen urbaaniin kehitykseen on kuitenkin varmasti tulossa muutos. Pelkkien markkinalakien mukainen urbanisaatio alkaa vuotamaan. Milleniaalit kenties muuttavat hiirenkoloistaan pois ja täyttävät autioitunutta muuta Suomea. Ja korjaavat autioituneet tilat ja löytävät varmasti elinekeinonsa tietoyhteiskunnan ja pienimuotoisen elinkenotoiminnan piirissä.</p><p>Aluepolitiikka on haudattu Suomessa kaivosluoliin. Ja se mikä on maan pinnalla hakataan pois maailmanmarkkinoille. Ja väestö ajetaan kaupunkikeskuksiin.Jos Suomen viidestä ja puolesta mijoonasta asukkaasta asutetaan kaksi miljoonaa ylimitoitettujen tavoitteiden mukaisesti Helsingin seudulle, merkitsee se myös muun Suomen tyhjenemistä. Entinen yhdyskuntarakenne, jota vanhempiemme sukupolvet hiellä ja tuskalla ovat rakentaneet katoaa. Kylät katoavat &nbsp;myös yhteiskunnan rakenteellisena peruselementtinä. Kylien infrastruktuuri on kuitenkin vielä korjattavissa uudelleenkäyttöä varten, ja kyläyhteisöt voisivat saada uudenlaista elinkeinotoimintaa myös maanviljelyn ja pienimuotoisen tuotannon piirissä. Ja nykyisen tietotekniikan aikakaudella ei yksikään kylä ole irti muusta yhteiskunnasta.. Siis MILLENIAALIT: MUUTTAKAA MAALLE!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nykyinen muodinmukainen megatrendi kaupungistumisesta vaikuttaa Suomessa yleisen asuttamisideologian tavoin. Seurauksena on ruuhkarakentaminen, vanhan hyvän asuinympäristön uudelleenrakentaminen ja jokaisen mahdollisen virkistys ja vapaa-alueen täyttämisellä rakentamisen piiriin asutuskeskuksissa. Tämä on osittain myös tarjontatalouden ideologian mukaista. Kun asukkaita tulee niin heille kuvitellaan keskuksissa automaattisesti löytyvän asunto ja hyvät palvelut sekä työpaikat. Tämän lisäksi on trendikästä nauttia mahdollisista urbaaneista palveluista, pikaruokaa ja pikaelämyksiä sekä trendikästä elämää hipstereille! Tätä prosessia voidaan kutsua myös kaupunkitaloudelliseksi ”Loikkasen loikaksi”, ihmiset tiiviisti ja taloudellisesti kuin muurahaispesään nauttimaan toisitaan ja syntyneestä ”pöhinästä”. Ja tuottamaan myös taloudellisesti. Mutta kenelle?

Entisenlaista asuntopolitiikkaa ei enää ole ja asuttamisella ei ole enää yhteiskuntapoliittisia tavoitteita. Asuntorakentaminen ei ole yhteiskunnallista toimintaa, vaan taloudelllisen voitonpyynnin ja sijoitustoiminnan kohde. Sekä rakennuttajille että rakentajille. Grynderin toiveuni! Vuokrat nousevat näissä nykyisin tuotetuista pääsääntöisesti sijoitusasunnoissa pilviin. Mutta missä nuoret perheet tai elämäänsä aloittelevat milleniaalit voivat enää asua? Jatkossa ilmeisesti pienissä huippuhintaisissa koirankopeissa nykyrakentamisen mallien mukaisesti. Kun otetaan huomioon että Helsinkiläisistä  on puolet yksinasuvia, on pääkaupungista tulossa asuntohotelli, jossa kiinteistösijoittajien omistamissa asunnoissa asuvat vuokralaiset kuin sillit tynnyrissä. Sijoitusasunnoissa asuu myös maksimimäärä erillisiä vuokralaisia, varsinkin yliopistokaupungeissa. Lisäksi lyhytaikaisia vuokrauksia kaupittelevat kansainväliset välitysorganisaatiot luovat turismiin suuntautunutta juhlimiskulttuuria. Keskustojen sosiaalinen rakenne muuttuu. Kansainvälisissä metropoleissa on havaittu tämä ilmiö jopa hälyttävänä. Perheeliset ja kanta-asukkaat muuttavat pois ja paikallisesti omaleimaisten arvokkaiden alueiden ilme muuttuu ratkaisevasti.

Ylimitoitetut maksimi-asukaslukuennusteet ovat Suomessa muuttuneet rakentamista ohjaaviksi tavoitteiksi, jotka mahdollistavat rakentamisen minne vain ja miten paljon tahansa. Ja myös ylös pilviin. Käynnissä olevat normienpurkutalkoot antavat myös mahdollisuuden määräysten uudelleentulkinnalle tai kumoamiselle. Ja entiset väljät arava-talot puretaan alta pois ”purkavan rakentamisen” merkeissä. Tuotetaan asumisen unelmia, ainakin myyntihetkellä. Mutta asukkaat eivät saakkaan sitä mitä kuviteltiin.

Keinotekoiseen urbaaniin kehitykseen on kuitenkin varmasti tulossa muutos. Pelkkien markkinalakien mukainen urbanisaatio alkaa vuotamaan. Milleniaalit kenties muuttavat hiirenkoloistaan pois ja täyttävät autioitunutta muuta Suomea. Ja korjaavat autioituneet tilat ja löytävät varmasti elinekeinonsa tietoyhteiskunnan ja pienimuotoisen elinkenotoiminnan piirissä.

Aluepolitiikka on haudattu Suomessa kaivosluoliin. Ja se mikä on maan pinnalla hakataan pois maailmanmarkkinoille. Ja väestö ajetaan kaupunkikeskuksiin.Jos Suomen viidestä ja puolesta mijoonasta asukkaasta asutetaan kaksi miljoonaa ylimitoitettujen tavoitteiden mukaisesti Helsingin seudulle, merkitsee se myös muun Suomen tyhjenemistä. Entinen yhdyskuntarakenne, jota vanhempiemme sukupolvet hiellä ja tuskalla ovat rakentaneet katoaa. Kylät katoavat  myös yhteiskunnan rakenteellisena peruselementtinä. Kylien infrastruktuuri on kuitenkin vielä korjattavissa uudelleenkäyttöä varten, ja kyläyhteisöt voisivat saada uudenlaista elinkeinotoimintaa myös maanviljelyn ja pienimuotoisen tuotannon piirissä. Ja nykyisen tietotekniikan aikakaudella ei yksikään kylä ole irti muusta yhteiskunnasta.. Siis MILLENIAALIT: MUUTTAKAA MAALLE!

]]>
13 http://tapanilaunis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266531-minne-kylat-kadonneet#comments Aluepolitiikka Arkkitehtuuri Asuminen Rakentaminen Yhdyskuntasuunnittelu Thu, 27 Dec 2018 21:06:06 +0000 Tapani Launis http://tapanilaunis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266531-minne-kylat-kadonneet
Nuorisosäätiö http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263739-nuorisosaatio <p>&nbsp;</p><p>YLE:n MOT:n eilinen Nuorisosäätiö -ohjelma jäi jotenkin vaivamaan. Ei siksi, että Nuorisosäätiön asioissa ei olisi palaneen käryä vaan siksi, että jotenkin asioiden perspektiivi tuntui täysin hämärtyneen. Nuorisosäätiö on vain yksi asuntosäätiöistä (tai yleisemmin, liiketoimintaa harjoittavista säätiöistä). Erikoista asuntosäätiöissä on se, että niillä on hirveä omistusmassa, mutta juridisesti niillä ei ole mitään omistajaa. Omistusmassa on huomattavalta osin julkisen vallan tulonsiirtojen seurausta (asumistuki, ARA:n rahoitustuki, RAY:n suorat tuet, kaupunkien piilotuki tonttihinnoissa ja kaavoituksessa ym.). Vielä omituisempaa on, että ne käytännössä (niin käytännössä, joskaan ei verbaalisesti) kilpailevat markkinasektorin kanssa. Kilpailuviranomaiset eivät reagoi mitenkään tähän perverssiin markkinatilanteeseen (niitä huolestuttaa vain Valion maidon liian alhainen hinta).</p><p>Säätiöiden johdossa olevilla on satojen miljoonin omistusmassa, joka on näennäisesti isännätöntä rahaa. Pakosta syntyy hirveä insentiivi käyttää rahoja omiin tarkoituksiin (myydä omaisuutta pilkkahintaan omalle bulvaaniyritykselle, rahastaa palkkoina ja palkkioina, myydä palveluksia pilkkahintaan lähipiirille jne.). Nämä ongelmat eivät taatusti pääty Nuorisosäätiön entisen johdon mahdolliseen oikeudenkäyntiin. Säätiöt saavat tietenkin tehdä mitä lystäävät, mutta ongelma on siinä, että tässä tapauksessa kyse on pitkälti veronmaksajien rahoista. Ja sopii kysyä, että jos (?) asumista pitää tukea, onko asuntosäätiöiden (tai yleensä toiminnallisten säätiöiden) tuki oikea tapa tehdä sitä.</p><p>YLE:n MOT -ohjelmassa toimittajia kiinnostivat vain salapoliisitehtävät. Ne soisi suosiolla jätettävän oikeille poliiseille. Toki on varmaan kiva kiertää pitkin Eurooppaa isolla joukolla valokuvaamassa toimittajien käyskentelyä pääkaduilla ja virastotaloissa. Luuleeko joku tosissaan, että joku kriminaali antaa YLE:n toimittajille haastattelun Panama Cityn pääaukiolla tai yökerhon baaritiskillä? Rahaa palaa, ja rahaa YLE:ssä näyttävän riittävän. Maanjäristys Tahitilla vaatii tietenkin oman toimittajan paikalle kertomaan, että maa on järkkynyt ja taloja on sortunut. Ylipäätään voi kysyä, mihin ihmeeseen nykyaikana tarvitaan YLE:n ulkomaan kirjeenvaihtajia? Varsinkin kun jutut ovat, mitä ovat. Esimerkiksi Paula Vilenin sadat raportit USA:sta olisi varmaan voinut nauhoittaa (etukäteen) jo pari vuotta sitten Tampereen yliopiston kahvilassa. Ja jottei perspektiivi unohtuisi Paulan mukana, sopii kysyä, miksi tosiaan YLE:n budjetin pitää olla moninkertainen verrattuna vaikka BBC:n tai Norjan YLE:n menoihin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

YLE:n MOT:n eilinen Nuorisosäätiö -ohjelma jäi jotenkin vaivamaan. Ei siksi, että Nuorisosäätiön asioissa ei olisi palaneen käryä vaan siksi, että jotenkin asioiden perspektiivi tuntui täysin hämärtyneen. Nuorisosäätiö on vain yksi asuntosäätiöistä (tai yleisemmin, liiketoimintaa harjoittavista säätiöistä). Erikoista asuntosäätiöissä on se, että niillä on hirveä omistusmassa, mutta juridisesti niillä ei ole mitään omistajaa. Omistusmassa on huomattavalta osin julkisen vallan tulonsiirtojen seurausta (asumistuki, ARA:n rahoitustuki, RAY:n suorat tuet, kaupunkien piilotuki tonttihinnoissa ja kaavoituksessa ym.). Vielä omituisempaa on, että ne käytännössä (niin käytännössä, joskaan ei verbaalisesti) kilpailevat markkinasektorin kanssa. Kilpailuviranomaiset eivät reagoi mitenkään tähän perverssiin markkinatilanteeseen (niitä huolestuttaa vain Valion maidon liian alhainen hinta).

Säätiöiden johdossa olevilla on satojen miljoonin omistusmassa, joka on näennäisesti isännätöntä rahaa. Pakosta syntyy hirveä insentiivi käyttää rahoja omiin tarkoituksiin (myydä omaisuutta pilkkahintaan omalle bulvaaniyritykselle, rahastaa palkkoina ja palkkioina, myydä palveluksia pilkkahintaan lähipiirille jne.). Nämä ongelmat eivät taatusti pääty Nuorisosäätiön entisen johdon mahdolliseen oikeudenkäyntiin. Säätiöt saavat tietenkin tehdä mitä lystäävät, mutta ongelma on siinä, että tässä tapauksessa kyse on pitkälti veronmaksajien rahoista. Ja sopii kysyä, että jos (?) asumista pitää tukea, onko asuntosäätiöiden (tai yleensä toiminnallisten säätiöiden) tuki oikea tapa tehdä sitä.

YLE:n MOT -ohjelmassa toimittajia kiinnostivat vain salapoliisitehtävät. Ne soisi suosiolla jätettävän oikeille poliiseille. Toki on varmaan kiva kiertää pitkin Eurooppaa isolla joukolla valokuvaamassa toimittajien käyskentelyä pääkaduilla ja virastotaloissa. Luuleeko joku tosissaan, että joku kriminaali antaa YLE:n toimittajille haastattelun Panama Cityn pääaukiolla tai yökerhon baaritiskillä? Rahaa palaa, ja rahaa YLE:ssä näyttävän riittävän. Maanjäristys Tahitilla vaatii tietenkin oman toimittajan paikalle kertomaan, että maa on järkkynyt ja taloja on sortunut. Ylipäätään voi kysyä, mihin ihmeeseen nykyaikana tarvitaan YLE:n ulkomaan kirjeenvaihtajia? Varsinkin kun jutut ovat, mitä ovat. Esimerkiksi Paula Vilenin sadat raportit USA:sta olisi varmaan voinut nauhoittaa (etukäteen) jo pari vuotta sitten Tampereen yliopiston kahvilassa. Ja jottei perspektiivi unohtuisi Paulan mukana, sopii kysyä, miksi tosiaan YLE:n budjetin pitää olla moninkertainen verrattuna vaikka BBC:n tai Norjan YLE:n menoihin.

]]>
33 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263739-nuorisosaatio#comments Asuminen Säätiöt Yleisradio Tue, 06 Nov 2018 09:23:18 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263739-nuorisosaatio
Jätkäsaaren hintavirhe konkretisoi hitas-asuntojen alihintaisuuden http://jhiden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262802-jatkasaaren-hintavirhe-konkretisoi-hitas-asuntojen-alihintaisuuden <p>Hitas-järjestelmän ihmeellisessä maailmassa on äskettäin ilmennyt tapaus, joka voi tavallaan tuoda joidenkin hitas-asuntojen alihintaisuuden ja siten rahanarvoisen arpajaislahjan aivan uudella, euroissa mitattavalla tavalla konkreettisesti esiin.&nbsp;&nbsp;Helsingin Sanomat uutisoi runsas viikko sitten, kuinka Jätkäsaaressa yksi asunto myytiin virheellisesti huomattavasti yhtiön muita asuntoja kalliimmalla hinnalla (kts.&nbsp;<a href="https://www.hs.fi/koti/art-2000005858750.html">Rakennuttaja myi hitas-asunnon kymmenien tuhansien eurojen ylihintaan Helsingin Jätkäsaaressa</a>). Kyseisen asunnon alapuolella olevan asunnon hinta oli 519 830 &euro; ja yläpuolella olevan 549 567 &euro;, joten välissä olevan identtisen asunnon luulisi luonnollisestikin asettuvan suunnilleen tuohon puoleen väliin, eli noin 535 000 euroon. Kyseinen asunto kuitenkin myytiin hintaan 609 900 &euro;, mikä tarkoittaa noin 75 000 &euro; ylimääräistä.</p><p><a href="https://4.bp.blogspot.com/-RPVxvGV3nuQ/W8jhkd8QplI/AAAAAAAARds/t-daBO-7XOw-igL8RV1QxwbJPSyaLFzwQCLcBGAs/s1600/J%25C3%25A4tk%25C3%25A4saari_Helsinki_Summer_2014.jpg"><img height="212" src="https://4.bp.blogspot.com/-RPVxvGV3nuQ/W8jhkd8QplI/AAAAAAAARds/t-daBO-7XOw-igL8RV1QxwbJPSyaLFzwQCLcBGAs/s320/J%25C3%25A4tk%25C3%25A4saari_Helsinki_Summer_2014.jpg" width="320" /></a></p><p>Jätkäsaari rakenteilla 2014&nbsp;(Suomen Ilmakuva Oy)</p><p>Tuo 75 000 &euro; ylimääräistä myyntihinnassa ei ilmeisesti ole kuitenkaan millään muotoa ainoa asuntoa muita asuntoja kalliimmaksi tekevä tekijä, sillä asuntoon kuuluu myös suurempi määrä osakkeita, jotka ainakin HS:n jutun perusteella toimivat vastikkeiden perusteena. Tuo 75 000 &euro; tarkoittaa alunperin tarkoitettuun hintaan nähden noin 14% lisää, ja kyseisen yhtiön hintataulukon (kts. alla) perusteella sama 14%:n lisä pätee myös osakkeiden lukumäärään. Mielenkiintoisena lisähuomiona asunnon neliömäärä on taulukon perusteella tosin 0,5 neliömetriä suurempi, mutta esitteessä näkyvä pohja on ko. asunnoille sama, joten asunnot lienevät joka tapauksessa käytännössä identtisiä. Joka tapauksessa jos HS:n väite osakemäärän vaikutuksesta vastikekuluihin pitää paikkaansa, kalliimman asunnon osakkaat maksaisivat yhtiössä siis myös 14%:a enemmän tulevista kuukausittaisista kuluista.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://3.bp.blogspot.com/-BEKtwEAsxPY/W8jrlWMjTRI/AAAAAAAARd4/Mqz2YPb21X4pT9YjvzZ7nlSxZSxAfSg0wCLcBGAs/s1600/satamajatka_hinnat.PNG"><img height="220" src="https://3.bp.blogspot.com/-BEKtwEAsxPY/W8jrlWMjTRI/AAAAAAAARd4/Mqz2YPb21X4pT9YjvzZ7nlSxZSxAfSg0wCLcBGAs/s640/satamajatka_hinnat.PNG" width="640" /></a></p><p>Helsingin Satamajätkä -yhtiön asuntojen hintoja</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä tuo 14% lisää kuukausittaisina kuluina sitten tarkottaisi käytännössä? Yhtiön esitteessä arvioidaan hoitovastikkeen muodostuvan noin 5,5 euroon neliöltä, mikä tarkoittaisi alkuun noin 90 euron kuukausittaista lisäkulua niin kauan, kun yhtiön ei tarvitse kerätä rahoitusvastiketta esim. peruskorjauksia varten. Jossain vaiheessa tulee joka tapauksessa niitä peruskorjauksiakin, joten pidemmällä tähtäimellä puhutaan käytännössä keskimäärin yli 100 euron kuukausittaisesta lisäkulusta, joka tietysti myös kasvaa inflaation mukana.</p><p>Tämän verran korkeammat kustannukset laskevat asunnon arvoa käytännössä noin 5-8 %, joten kun tähän yhdistää 75 000 euron ylihinnan suhteessa muihin yhtiön asuntoihin, asunto on käytännössä naapurin vastaaviin verrattuna 100 000 - 120 000 &euro; kalliimpi.&nbsp;</p><p>No, mitä sitten, että asunnon listahinta on selvästi korkeampi kuin muiden? No sitä, että se kävi tästä huolimatta kaupaksi, vaikka ostajat tiesivät kalliimmasta hinnasta. Toki kyse on vain yksittäistapauksesta, mutta jos asunto kävi kaupaksi kokonaisuutta ajatellen efektiivisesti yli 100 000 euroa (!!) kalliimmalla, tarkoittaa se sitä, että mikäli kalliimmalla ostaneetkin tekivät tai ovat tekemässä kohtuulliset kaupat, muut yhtiöstä samankokoisen asunnon ostaneet ovat käytännössä saaneet todella mittavan vastaavasti vähintään 100 000 euron luokkaa olevan lahjan yhteiskunnalta muiden omistusasujien kustannuksella.&nbsp;</p><p>Olen aiemminkin <a href="http://valmismaa.blogspot.com/search/label/hitas">hitas-aiheeseen liittyvissä kirjoituksissani </a>arvioinut hitas-edun olevan uusissa asunnoissa parhaimmillaan&nbsp; tai pahimmillaan yli 100 000 euron luokkaa, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun se tulee näin konkreettisella tavalla ilmi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hitas-järjestelmän ihmeellisessä maailmassa on äskettäin ilmennyt tapaus, joka voi tavallaan tuoda joidenkin hitas-asuntojen alihintaisuuden ja siten rahanarvoisen arpajaislahjan aivan uudella, euroissa mitattavalla tavalla konkreettisesti esiin.  Helsingin Sanomat uutisoi runsas viikko sitten, kuinka Jätkäsaaressa yksi asunto myytiin virheellisesti huomattavasti yhtiön muita asuntoja kalliimmalla hinnalla (kts. Rakennuttaja myi hitas-asunnon kymmenien tuhansien eurojen ylihintaan Helsingin Jätkäsaaressa). Kyseisen asunnon alapuolella olevan asunnon hinta oli 519 830 € ja yläpuolella olevan 549 567 €, joten välissä olevan identtisen asunnon luulisi luonnollisestikin asettuvan suunnilleen tuohon puoleen väliin, eli noin 535 000 euroon. Kyseinen asunto kuitenkin myytiin hintaan 609 900 €, mikä tarkoittaa noin 75 000 € ylimääräistä.

Jätkäsaari rakenteilla 2014 (Suomen Ilmakuva Oy)

Tuo 75 000 € ylimääräistä myyntihinnassa ei ilmeisesti ole kuitenkaan millään muotoa ainoa asuntoa muita asuntoja kalliimmaksi tekevä tekijä, sillä asuntoon kuuluu myös suurempi määrä osakkeita, jotka ainakin HS:n jutun perusteella toimivat vastikkeiden perusteena. Tuo 75 000 € tarkoittaa alunperin tarkoitettuun hintaan nähden noin 14% lisää, ja kyseisen yhtiön hintataulukon (kts. alla) perusteella sama 14%:n lisä pätee myös osakkeiden lukumäärään. Mielenkiintoisena lisähuomiona asunnon neliömäärä on taulukon perusteella tosin 0,5 neliömetriä suurempi, mutta esitteessä näkyvä pohja on ko. asunnoille sama, joten asunnot lienevät joka tapauksessa käytännössä identtisiä. Joka tapauksessa jos HS:n väite osakemäärän vaikutuksesta vastikekuluihin pitää paikkaansa, kalliimman asunnon osakkaat maksaisivat yhtiössä siis myös 14%:a enemmän tulevista kuukausittaisista kuluista.

 

Helsingin Satamajätkä -yhtiön asuntojen hintoja

 

Mitä tuo 14% lisää kuukausittaisina kuluina sitten tarkottaisi käytännössä? Yhtiön esitteessä arvioidaan hoitovastikkeen muodostuvan noin 5,5 euroon neliöltä, mikä tarkoittaisi alkuun noin 90 euron kuukausittaista lisäkulua niin kauan, kun yhtiön ei tarvitse kerätä rahoitusvastiketta esim. peruskorjauksia varten. Jossain vaiheessa tulee joka tapauksessa niitä peruskorjauksiakin, joten pidemmällä tähtäimellä puhutaan käytännössä keskimäärin yli 100 euron kuukausittaisesta lisäkulusta, joka tietysti myös kasvaa inflaation mukana.

Tämän verran korkeammat kustannukset laskevat asunnon arvoa käytännössä noin 5-8 %, joten kun tähän yhdistää 75 000 euron ylihinnan suhteessa muihin yhtiön asuntoihin, asunto on käytännössä naapurin vastaaviin verrattuna 100 000 - 120 000 € kalliimpi. 

No, mitä sitten, että asunnon listahinta on selvästi korkeampi kuin muiden? No sitä, että se kävi tästä huolimatta kaupaksi, vaikka ostajat tiesivät kalliimmasta hinnasta. Toki kyse on vain yksittäistapauksesta, mutta jos asunto kävi kaupaksi kokonaisuutta ajatellen efektiivisesti yli 100 000 euroa (!!) kalliimmalla, tarkoittaa se sitä, että mikäli kalliimmalla ostaneetkin tekivät tai ovat tekemässä kohtuulliset kaupat, muut yhtiöstä samankokoisen asunnon ostaneet ovat käytännössä saaneet todella mittavan vastaavasti vähintään 100 000 euron luokkaa olevan lahjan yhteiskunnalta muiden omistusasujien kustannuksella. 

Olen aiemminkin hitas-aiheeseen liittyvissä kirjoituksissani arvioinut hitas-edun olevan uusissa asunnoissa parhaimmillaan  tai pahimmillaan yli 100 000 euron luokkaa, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun se tulee näin konkreettisella tavalla ilmi.

]]>
0 http://jhiden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262802-jatkasaaren-hintavirhe-konkretisoi-hitas-asuntojen-alihintaisuuden#comments Asuminen Helsinki Hitas Kaupunki Sääntely Fri, 19 Oct 2018 14:26:04 +0000 Johannes Hidén http://jhiden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262802-jatkasaaren-hintavirhe-konkretisoi-hitas-asuntojen-alihintaisuuden
Kalliit asunnot vai hyvät asumistuet – Kodittomuus Suomessa http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262700-kalliit-asunnot-vai-hyvat-asumistuet-kodittomuus-suomessa <p><br />Tänään, osallistuessani Asunnottomien yön paneeliin Vantaan Hiekkaharjussa jäi kuulemani lause päähän pyörimään: &rdquo;Yritykset voivat rakentaa kalliita asuntoja, kun asukkaille maksetaan kuitenkin vuokratukia.&rdquo;</p><p>Nykypäivän asumistuilla ei makseta pääkaupunkiseudun huimia vuokria, jollaisiksi asumiskulut ovat karanneet. Jokainen tietää, että enemmistö tai jopa reilu puolet nettotuloista kuluu vuokran maksuun ja muihun asumiseen liittyviin kuluihin.</p><p>Suomessa aloitettiin asunnottomien tilastointi vasta 80-luvun lopulla, tuolloin asunnottomia oli lähteistä riippuen 18.000 tai 20.000. Nykyään (luku vuodelta 2017) Suomessa vailla asuntoa on noin&nbsp; 7.100, ja näistä pitkäaikaisesti asunnottomia 1400.<br /><br />Muualla Suomessa luku on laskenut, paitsi Oulussa ja Turussa. Perheellisiä asunnottomia arvioidaan olevan noin 500. Tosin Suomen puolustukseksi on sanottava, että Suomessa asunnottomuus laskee ainoana EU maana.</p><p>Luvut tuntuvat kuitenkin suurilta. Yksikin asunnoton on liikaa. Puhutaan, että asunnottomuus on oma valinta. Olen asiasta eri mieltä. Kuka ei haluaisi omaa kotia. Ja mikäli sellaisia ihmisiä on, on tämä taas marginaalinen määrä, jolla koitetaan sivuuttaa ja/tai vähätellä tosiasiaa, että Suomessakin on lukuisa joukko ihmisiä, jotka asuvat asuntoloissa ja/tai kaduilla.</p><p>Vailla kotia eivät ole ainoastaan päihde- ja/tai mielenterveysongelmaiset, vaan enenevässä määrin myös lastensuojelun jälkihuollon piiriin kuuluvia lapsia. Alle 25 vuotiaiden nuorten kodittomuus (asunnottomuus) on kasvussa.</p><p>Suomessa on onnistuttu vähentämään asunnottomuutta viimeiset viisi vuotta. Kun asunnottomuutta alettiin 80-luvulla tilastoimaan, on sen vähentäminen ja poistaminen noista ajoista lähtien kulkenut eri hallitusohjelmissa. Aika saamattomalta tuntuvat tämän maan toimet, kun tuossa ajassa ei ole saatu ihmisille asuntoja.</p><p>Perustuslakimme kun ei takaa muutamaa erityisryhmää lukuun ottamatta asuntoa kaikille Suomen kansalaisille. Valtio on pitkälti ulkoistanut asunnottomuuden hoitamisen kunnille. Kunnat puolestaan haluaisivat uusia veronmaksajia, eli rakennuskanta pohjaa paljolti omistusasuntoihin. Kohtuuhintaisia asuntoja vain on yksinkertaisesti liian vähän. Varsinkin kaupungeissa, joissa olisi mahdollisuus saada töitä.</p><p><strong>Asunnottomuuteen tulisi, kuten lastensuojeluun puuttua varhaisessa vaiheessa. Kuinka tämä sitten tehtäisiin. </strong></p><p>Moni asunnoton on joko ennen asunnottomuuttaan taikka asunnon menetettyään luisunut päihteiden käyttäjäksi. Eli, varhaisen tuen tarjoaminen. Kaupungeilla on yksiköitä, jonne voit soittaa, mikäli tarvitset apua. Näitä henkilöitä on liian vähän, puhelinajat tiukat, jonosta et välttämättä pääse läpi ja lopulta et jaksa enää yrittää. Jos nyt omaat edes nettiyhteyttä, jotta löytäisit kaupunkien sivustojen viidakosta nuo puhelinnumerot, josta voisit tiedustella apua.</p><p><strong>Palvelut paremmin esille ja niihin enemmän resursseja.</strong></p><p>Voisivatko kaupungit jättää muutaman puiston patsaan tai kulttuurilliset kohteet vähemmälle budjetille ja keskittää voimavaransa, toisin sanoen allokoida budjettinsa kuntalaisten hyvinvointiin.</p><p>Tämä sama koskee terveys- ja sosiaalipalveluita sekä lastensuojelua. Kuntien keinot ovat vanhanaikaiset, virastomaiset ja byrokraattiset. Apua ei saa, eikä sitä byrokratia viidakosta kenties masentuneena ja elämän kohdeltua kaltoin jaksa yrittää etsiä.<br />&nbsp;</p><p>Onko yksinkertaisesti liian haastavaa tehdä asioita helpommin saavutettaviksi ja ihmisläheisemmiksi.<br /><br />Ovatko palvelut kansalaisia varten vai virkakoneisto itseään varten.<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Tänään, osallistuessani Asunnottomien yön paneeliin Vantaan Hiekkaharjussa jäi kuulemani lause päähän pyörimään: ”Yritykset voivat rakentaa kalliita asuntoja, kun asukkaille maksetaan kuitenkin vuokratukia.”

Nykypäivän asumistuilla ei makseta pääkaupunkiseudun huimia vuokria, jollaisiksi asumiskulut ovat karanneet. Jokainen tietää, että enemmistö tai jopa reilu puolet nettotuloista kuluu vuokran maksuun ja muihun asumiseen liittyviin kuluihin.

Suomessa aloitettiin asunnottomien tilastointi vasta 80-luvun lopulla, tuolloin asunnottomia oli lähteistä riippuen 18.000 tai 20.000. Nykyään (luku vuodelta 2017) Suomessa vailla asuntoa on noin  7.100, ja näistä pitkäaikaisesti asunnottomia 1400.

Muualla Suomessa luku on laskenut, paitsi Oulussa ja Turussa. Perheellisiä asunnottomia arvioidaan olevan noin 500. Tosin Suomen puolustukseksi on sanottava, että Suomessa asunnottomuus laskee ainoana EU maana.

Luvut tuntuvat kuitenkin suurilta. Yksikin asunnoton on liikaa. Puhutaan, että asunnottomuus on oma valinta. Olen asiasta eri mieltä. Kuka ei haluaisi omaa kotia. Ja mikäli sellaisia ihmisiä on, on tämä taas marginaalinen määrä, jolla koitetaan sivuuttaa ja/tai vähätellä tosiasiaa, että Suomessakin on lukuisa joukko ihmisiä, jotka asuvat asuntoloissa ja/tai kaduilla.

Vailla kotia eivät ole ainoastaan päihde- ja/tai mielenterveysongelmaiset, vaan enenevässä määrin myös lastensuojelun jälkihuollon piiriin kuuluvia lapsia. Alle 25 vuotiaiden nuorten kodittomuus (asunnottomuus) on kasvussa.

Suomessa on onnistuttu vähentämään asunnottomuutta viimeiset viisi vuotta. Kun asunnottomuutta alettiin 80-luvulla tilastoimaan, on sen vähentäminen ja poistaminen noista ajoista lähtien kulkenut eri hallitusohjelmissa. Aika saamattomalta tuntuvat tämän maan toimet, kun tuossa ajassa ei ole saatu ihmisille asuntoja.

Perustuslakimme kun ei takaa muutamaa erityisryhmää lukuun ottamatta asuntoa kaikille Suomen kansalaisille. Valtio on pitkälti ulkoistanut asunnottomuuden hoitamisen kunnille. Kunnat puolestaan haluaisivat uusia veronmaksajia, eli rakennuskanta pohjaa paljolti omistusasuntoihin. Kohtuuhintaisia asuntoja vain on yksinkertaisesti liian vähän. Varsinkin kaupungeissa, joissa olisi mahdollisuus saada töitä.

Asunnottomuuteen tulisi, kuten lastensuojeluun puuttua varhaisessa vaiheessa. Kuinka tämä sitten tehtäisiin.

Moni asunnoton on joko ennen asunnottomuuttaan taikka asunnon menetettyään luisunut päihteiden käyttäjäksi. Eli, varhaisen tuen tarjoaminen. Kaupungeilla on yksiköitä, jonne voit soittaa, mikäli tarvitset apua. Näitä henkilöitä on liian vähän, puhelinajat tiukat, jonosta et välttämättä pääse läpi ja lopulta et jaksa enää yrittää. Jos nyt omaat edes nettiyhteyttä, jotta löytäisit kaupunkien sivustojen viidakosta nuo puhelinnumerot, josta voisit tiedustella apua.

Palvelut paremmin esille ja niihin enemmän resursseja.

Voisivatko kaupungit jättää muutaman puiston patsaan tai kulttuurilliset kohteet vähemmälle budjetille ja keskittää voimavaransa, toisin sanoen allokoida budjettinsa kuntalaisten hyvinvointiin.

Tämä sama koskee terveys- ja sosiaalipalveluita sekä lastensuojelua. Kuntien keinot ovat vanhanaikaiset, virastomaiset ja byrokraattiset. Apua ei saa, eikä sitä byrokratia viidakosta kenties masentuneena ja elämän kohdeltua kaltoin jaksa yrittää etsiä.
 

Onko yksinkertaisesti liian haastavaa tehdä asioita helpommin saavutettaviksi ja ihmisläheisemmiksi.

Ovatko palvelut kansalaisia varten vai virkakoneisto itseään varten.
 

]]>
0 http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262700-kalliit-asunnot-vai-hyvat-asumistuet-kodittomuus-suomessa#comments Asuminen Asunnottomien Yö Asunnottomuus Kallis vuokra Koditon Wed, 17 Oct 2018 20:52:28 +0000 Tanja Vahvelainen http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262700-kalliit-asunnot-vai-hyvat-asumistuet-kodittomuus-suomessa
Asumiseen menee 28% tuloista! http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262481-asumiseen-menee-28-tuloista <p>Tuoreiden tietojen mukaan suomalaisella menee asumiseen keskimäärin 28% tuloistaan. Se on eniten koko EU:n alueella. Kaikkialla muualla asuminen on siis halvempaa kuin Suomessa. Kalliin asumisen seurauksena kaupungistuminen vähenee ja talouskasvu hidastuu.</p><p>Tuo 28% on siis keskimääräinen asumiskulujen osuus. Köyhällä asumiskulut saattavat olla yli 50% nettotuloista. Sen sijaan varakkailla osuus voi olla vain joitakin prosentin osia.</p><p>Selvää on, että jotain on tehtävä, jotta asumisen kustannuksia saadaan alas. Asuntotuotannon lisääminen on yksi keino hillitä asumiskustannusten nousua. Esimerkiksi Porissa on viime vuosina rakennettu paljon. Lisäksi hiljattain eräs suuri työllistäjä päätti laittaa pillit pussiin -&gt; vuokra-asuntoja on saatavilla runsaasti (n.400) mikä taas vaikuttaa vuokria alentavasti ja alentaa siten keskimääräisiä asumiskuluja.</p><p>Yksi mitä tulisi järkeistää on sosiaaliset tulonsiirrot asumiseen. Asumistuki ja toimeentulotuki pitäisi yhdistää perustueksi siten, että sitä kautta &quot;asumistukea&quot; saisi myös omistusasuntoon. Menettely laskia vuokria ja alentaisi asuntojen arvoa. Kokonaisuutena systeemi tuon yhdistämisen jälkeen laskisi kaikkien asumismenoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tuoreiden tietojen mukaan suomalaisella menee asumiseen keskimäärin 28% tuloistaan. Se on eniten koko EU:n alueella. Kaikkialla muualla asuminen on siis halvempaa kuin Suomessa. Kalliin asumisen seurauksena kaupungistuminen vähenee ja talouskasvu hidastuu.

Tuo 28% on siis keskimääräinen asumiskulujen osuus. Köyhällä asumiskulut saattavat olla yli 50% nettotuloista. Sen sijaan varakkailla osuus voi olla vain joitakin prosentin osia.

Selvää on, että jotain on tehtävä, jotta asumisen kustannuksia saadaan alas. Asuntotuotannon lisääminen on yksi keino hillitä asumiskustannusten nousua. Esimerkiksi Porissa on viime vuosina rakennettu paljon. Lisäksi hiljattain eräs suuri työllistäjä päätti laittaa pillit pussiin -> vuokra-asuntoja on saatavilla runsaasti (n.400) mikä taas vaikuttaa vuokria alentavasti ja alentaa siten keskimääräisiä asumiskuluja.

Yksi mitä tulisi järkeistää on sosiaaliset tulonsiirrot asumiseen. Asumistuki ja toimeentulotuki pitäisi yhdistää perustueksi siten, että sitä kautta "asumistukea" saisi myös omistusasuntoon. Menettely laskia vuokria ja alentaisi asuntojen arvoa. Kokonaisuutena systeemi tuon yhdistämisen jälkeen laskisi kaikkien asumismenoja.

]]>
17 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262481-asumiseen-menee-28-tuloista#comments Asuminen Asumistuki Perustulo Sosiaalituet Toimeentulotuki Sat, 13 Oct 2018 13:49:49 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262481-asumiseen-menee-28-tuloista
Siksi ei pientaloja http://sarkijarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260971-siksi-ei-pientaloja <p>Suurin osa suomalaisista haluaisi asua pientalossa. Pientalot ovat edullisempia rakentaa ja pitää kunnossa kuin kerrostaloja. Luonnonläheinen ympäristö on viihtyisä ja terveellinen. Ekologisesti pientaloympäristö on kestävämpi kuin kerrostaloympäristö. Palvelutkin tulevat nykyään kotiin, joten ikääntyminen ei pakota muuttamaan pois omakotiympäristöstä.</p><p>Kuntalaisten itsehallinnon odottaisikin luovan uusia mahdollisuuksia pientaloasumiseen. Käytännössä tämä on osoittautunut varsin vaikeaksi. Syynä tähän ovat sekä kaavoittajat että kunnan luottamushenkilöt, tarkemmin osa heistä. Siitä tämä tarina.</p><p>Espoo hyväksyi neljä vuotta sitten ensimmäisen asunto-ohjelmansa. Virkamiesten laatima pohjaesitys ei tuolloin kelvannut luottamushenkilöille, koska se vain totesi nykytilanteen eikä määritellyt tavoitteita muutoksille. Luottamushenkilöt kirjoittivat sitten varsinaisen ohjelman.</p><p>Uudelle valtuustokaudelle kuului ohjelman päivittäminen. Tällä kertaa virkamiesvalmistelussa oli poistettu ja lievennetty edellisen ohjelman vaatimuksia. Osa niistä palasi takaisin luottamushenkilökäsittelyssä. Tässä selkein esimerkki:</p><p>Ensimmäisessä ohjelmassa luki: &rdquo;Espoo seuraa asukkaiden asumistoiveita ja ottaa ne asumista koskevan suunnittelun ja päätöksenteon keskeiseksi lähtökohdaksi.&rdquo; &nbsp;Tämähän on sikäli itsestään selvää, koska se kertoo kuntalaisten itsehallinnon perusajatuksen.</p><p>Uuden ohjelman virkamiesversiossa tätä kohtaa ei enää ollut. Se palasi neuvotteluissa takaisin laimennettuna: &rdquo;Espoo seuraa asukkaiden asumistoiveita ja ottaa ne huomioon asumista koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa.&rdquo;</p><p>Ongelma syntyi siitä, että asumistoiveiden seurannan järjestäminen on tietysti virkamiesten tehtävänä. Ei ollut seurattu, joten ei sen tuloksiakaan voitu ottaa huomioon päätöksenteossa. Jotain olisi ehkä voinut päätellä siitä, että Espoolla on muuttotappiota mm. Kirkkonummelle, Vihtiin ja Nurmijärvelle ja muuttovoittoa taas vain Helsingistä. Espoolaiset joutuvat siis ilmeisesti hakeutumaan pientalojen perässä naapurikuntiin. Tulomuuttoa koskeva seuranta kertoo, että keski- ja suurituloiset valitsevat kohteeksi keskimääräistä useammin pientaloalueen, kun taas pienituloiset ovat muuttaneet erityisesti metroradan varteen. Tätä voisi tulkita niin, että ihmiset, joilla on paremmat taloudelliset mahdollisuudet valita asuinpaikkansa, pitävät pientaloalueita parempina. Tämäkin puoltaisi pientalokaavoituksen lisäämistä, jotta pientuloisten valinnanmahdollisuudet paranisivat.</p><p>Toinen hieno ajatus ensimmäisessä ohjelmassa oli kaupunkipientalojen kaavoittaminen Espooseen. Valtuuston käsiteltäväksi ei kuitenkaan tullut yhtään asemakaavaa, jossa ne olisi mahdollistettu. En ole myöskään vireillä olevista kaavoista löytänyt sellaista. Mahdollisia paikkoja kyllä olisi.</p><p>Kaupunkipientalon tontin nimittäin löytää asemakaavasta helposti. Se ei ole kovin suuri, se sallii kaksi tai kolme kerrosta ja rakennuksen saa rakentaa kiinni naapurin rajaan. Tonttitehokkuus voi olla varsin korkea. Jos ei saa rakentaa kiinni rajaan, syntyy matemaattinen ongelma. Rakennuksen etäisyyden rajasta tulee olla vähintään neljä metriä &ndash; joita on yleensä vaikea käyttää hyödyllisesti. Jotta talo ei olisi kovin kapea, tulee tontin olla leveämpi kuin kaupunkipientalossa. Tällöin taas tonttitehokkuus johtaa siihen, että talosta tulee iso.</p><p>Asuntomarkkinoilla on muutamia selkeitä nyrkkisääntöjä. Uusien kerrostaloasuntojen keskikoko on pysytellyt pitkään 60 neliömetrin paikkeilla, kun pientaloissa on taas noustu 135 neliön paikkeille. (Nämä eivät ole aivan tuoreimpia lukuja.) Kynnys kerrostalosta pientaloon on siten aika korkea. Jos tarjolla olisi vaikkapa 70 neliömetrin pientaloja, patoutunutta kysyntää varmasti nousisi esiin. Tähän taas ei päästä, jos kaavoitetaan ns. ympärijuostavia taloja liian korkealla tonttitehokkuudella. Pientaloista tehdään tällaisilla päätöksillä turhan kalliita; jos tämä ei olisi niin älytön seuraus, sitä luulisi kaavoittajien ja päättäjien salaliitoksi pientaloasumista kohtaan.</p><p>Käytössä on vielä yksi keino pieniä pientaloja vastaan, joita nyt on esitelty uutuuksina. Asemakaavoissa vaaditaan kahta autopaikkaa jokaista pientaloasuntoa kohti &ndash; riippumatta talon koosta. Tontista joudutaan osoittamaan autopaikoiksi melko suuri osa. Ja jos halutaan rakentaa useamman pienen pientalon yhtiö, kaikki puut ainakin joudutaan kaatamaan. Vanhoilla pientaloalueilla on joskus yritetty suojella miljöötä rajoittamalla asuntojen määrää, jotta tontteja ei tarvitsisi parturoida. Yksinkertaisempi ratkaisu olisi liittää autopaikkavaatimus asunnon kokoon.</p><p>Kaavoitetuista pientalotonteista vain vähemmistö sopii omakotitonteiksi. Kaupunki säästää katujen rakentamisessa, kun samalla tontilla on suurempi joukko pientaloja. Asukkaan kannalta on eroa sillä, saako &rdquo;itsensä näköisen&rdquo; talon ja oman pihan vai onko vain asunto-osakeyhtiön osakas. Kaavavarannossa ei erotella omakotitontteja muista pientalotonteista.</p><p>On toki mahdollista rakentaa pientalo käyttämättä koko rakennusoikeutta. Laajennettavuus tarjoaa joustoa asumiseen ja perhekoon muutoksille. On selvitetty, että omakotitaloissa asutaan keskimäärin 33 vuotta, kun kriteerinä pidetään hetkeä, jolloin viimeinen asuntoon sisään muuttanut lähtee sieltä. Kerrostaloasukas on samassa ajassa ehtinyt vaihtaa asuntoa viidesti (siis omistusasunnossa asuva). Omakotiasukkaiden aikahorisonttiin kuuluu, että myös seuraavaa sukupolvea ajatellaan tontin käyttöä suunniteltaessa. Tämä selittää osaltaan, miksi omakotitonttien varantoa tarvitaan paljon.</p><p>Entäpä sitten kuntalaisten itsehallinnon toimivuus kaavoituksessa &ndash; vaikuttaako kuntalaisten mielipide? Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnassa on tällä vaalikaudella käsitelty kuutta pientaloalueen asemakaavaa. Näistä kolme oli vanhan pientaloalueen ensimmäisiä asemakaavoja, kaksi kaupunkirakenteen sisällä olevien alueiden kaavoitusta ja kuudes taajaman reunavyöhykkeellä oleva suurempi alue.</p><p>Kaupunkisuunnittelulautakunta äänesti kaikista. Yhtä vanhaa aluetta päätettiin olla kaavoittamatta laisinkaan ja toinen vanha alue palautettiin siten, että rakennusoikeutta vähennettäisiin, vaikka käytetyt tehokkuusluvut olivat puolet normaalista. Äänestyksistä kävi ilmi myös, että lautakunnassa on kaksi jäsentä, jotka johdonmukaisesti olivat hylkäämisen, palauttamisen tai pientalotonttien vähentämisen kannalla. He edustivat vihreää liittoa. Kolmas vihreiden edustaja ei aina ollut samalla kannalla. Käydyssä keskustelussa kaikki ilmoittivat olevansa pientaloasumisen kannattajia. Olisi parempi, jos politiikassa teot ja puheet olisivat samansuuntaisia.</p><p>Tulkoon mainituksi, että myös erään osayleiskaavan yhteydessä käytiin äänestys pientaloasumisesta. Valmistelijat olivat merkinneet kolme nykyistä pientaloaluetta merkinnällä, joka tarkoitti niiden säilyttämistä, mutta jättäneet tämän maininnan pois kaavamääräyksestä. Kun lautakunnan enemmistö päätti lisätä sen turvatakseen ettei asemakaavoissa lähdetä muuttamaan niitä kerrostaloalueiksi, vihreiden edustajat äänestivät vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suurin osa suomalaisista haluaisi asua pientalossa. Pientalot ovat edullisempia rakentaa ja pitää kunnossa kuin kerrostaloja. Luonnonläheinen ympäristö on viihtyisä ja terveellinen. Ekologisesti pientaloympäristö on kestävämpi kuin kerrostaloympäristö. Palvelutkin tulevat nykyään kotiin, joten ikääntyminen ei pakota muuttamaan pois omakotiympäristöstä.

Kuntalaisten itsehallinnon odottaisikin luovan uusia mahdollisuuksia pientaloasumiseen. Käytännössä tämä on osoittautunut varsin vaikeaksi. Syynä tähän ovat sekä kaavoittajat että kunnan luottamushenkilöt, tarkemmin osa heistä. Siitä tämä tarina.

Espoo hyväksyi neljä vuotta sitten ensimmäisen asunto-ohjelmansa. Virkamiesten laatima pohjaesitys ei tuolloin kelvannut luottamushenkilöille, koska se vain totesi nykytilanteen eikä määritellyt tavoitteita muutoksille. Luottamushenkilöt kirjoittivat sitten varsinaisen ohjelman.

Uudelle valtuustokaudelle kuului ohjelman päivittäminen. Tällä kertaa virkamiesvalmistelussa oli poistettu ja lievennetty edellisen ohjelman vaatimuksia. Osa niistä palasi takaisin luottamushenkilökäsittelyssä. Tässä selkein esimerkki:

Ensimmäisessä ohjelmassa luki: ”Espoo seuraa asukkaiden asumistoiveita ja ottaa ne asumista koskevan suunnittelun ja päätöksenteon keskeiseksi lähtökohdaksi.”  Tämähän on sikäli itsestään selvää, koska se kertoo kuntalaisten itsehallinnon perusajatuksen.

Uuden ohjelman virkamiesversiossa tätä kohtaa ei enää ollut. Se palasi neuvotteluissa takaisin laimennettuna: ”Espoo seuraa asukkaiden asumistoiveita ja ottaa ne huomioon asumista koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa.”

Ongelma syntyi siitä, että asumistoiveiden seurannan järjestäminen on tietysti virkamiesten tehtävänä. Ei ollut seurattu, joten ei sen tuloksiakaan voitu ottaa huomioon päätöksenteossa. Jotain olisi ehkä voinut päätellä siitä, että Espoolla on muuttotappiota mm. Kirkkonummelle, Vihtiin ja Nurmijärvelle ja muuttovoittoa taas vain Helsingistä. Espoolaiset joutuvat siis ilmeisesti hakeutumaan pientalojen perässä naapurikuntiin. Tulomuuttoa koskeva seuranta kertoo, että keski- ja suurituloiset valitsevat kohteeksi keskimääräistä useammin pientaloalueen, kun taas pienituloiset ovat muuttaneet erityisesti metroradan varteen. Tätä voisi tulkita niin, että ihmiset, joilla on paremmat taloudelliset mahdollisuudet valita asuinpaikkansa, pitävät pientaloalueita parempina. Tämäkin puoltaisi pientalokaavoituksen lisäämistä, jotta pientuloisten valinnanmahdollisuudet paranisivat.

Toinen hieno ajatus ensimmäisessä ohjelmassa oli kaupunkipientalojen kaavoittaminen Espooseen. Valtuuston käsiteltäväksi ei kuitenkaan tullut yhtään asemakaavaa, jossa ne olisi mahdollistettu. En ole myöskään vireillä olevista kaavoista löytänyt sellaista. Mahdollisia paikkoja kyllä olisi.

Kaupunkipientalon tontin nimittäin löytää asemakaavasta helposti. Se ei ole kovin suuri, se sallii kaksi tai kolme kerrosta ja rakennuksen saa rakentaa kiinni naapurin rajaan. Tonttitehokkuus voi olla varsin korkea. Jos ei saa rakentaa kiinni rajaan, syntyy matemaattinen ongelma. Rakennuksen etäisyyden rajasta tulee olla vähintään neljä metriä – joita on yleensä vaikea käyttää hyödyllisesti. Jotta talo ei olisi kovin kapea, tulee tontin olla leveämpi kuin kaupunkipientalossa. Tällöin taas tonttitehokkuus johtaa siihen, että talosta tulee iso.

Asuntomarkkinoilla on muutamia selkeitä nyrkkisääntöjä. Uusien kerrostaloasuntojen keskikoko on pysytellyt pitkään 60 neliömetrin paikkeilla, kun pientaloissa on taas noustu 135 neliön paikkeille. (Nämä eivät ole aivan tuoreimpia lukuja.) Kynnys kerrostalosta pientaloon on siten aika korkea. Jos tarjolla olisi vaikkapa 70 neliömetrin pientaloja, patoutunutta kysyntää varmasti nousisi esiin. Tähän taas ei päästä, jos kaavoitetaan ns. ympärijuostavia taloja liian korkealla tonttitehokkuudella. Pientaloista tehdään tällaisilla päätöksillä turhan kalliita; jos tämä ei olisi niin älytön seuraus, sitä luulisi kaavoittajien ja päättäjien salaliitoksi pientaloasumista kohtaan.

Käytössä on vielä yksi keino pieniä pientaloja vastaan, joita nyt on esitelty uutuuksina. Asemakaavoissa vaaditaan kahta autopaikkaa jokaista pientaloasuntoa kohti – riippumatta talon koosta. Tontista joudutaan osoittamaan autopaikoiksi melko suuri osa. Ja jos halutaan rakentaa useamman pienen pientalon yhtiö, kaikki puut ainakin joudutaan kaatamaan. Vanhoilla pientaloalueilla on joskus yritetty suojella miljöötä rajoittamalla asuntojen määrää, jotta tontteja ei tarvitsisi parturoida. Yksinkertaisempi ratkaisu olisi liittää autopaikkavaatimus asunnon kokoon.

Kaavoitetuista pientalotonteista vain vähemmistö sopii omakotitonteiksi. Kaupunki säästää katujen rakentamisessa, kun samalla tontilla on suurempi joukko pientaloja. Asukkaan kannalta on eroa sillä, saako ”itsensä näköisen” talon ja oman pihan vai onko vain asunto-osakeyhtiön osakas. Kaavavarannossa ei erotella omakotitontteja muista pientalotonteista.

On toki mahdollista rakentaa pientalo käyttämättä koko rakennusoikeutta. Laajennettavuus tarjoaa joustoa asumiseen ja perhekoon muutoksille. On selvitetty, että omakotitaloissa asutaan keskimäärin 33 vuotta, kun kriteerinä pidetään hetkeä, jolloin viimeinen asuntoon sisään muuttanut lähtee sieltä. Kerrostaloasukas on samassa ajassa ehtinyt vaihtaa asuntoa viidesti (siis omistusasunnossa asuva). Omakotiasukkaiden aikahorisonttiin kuuluu, että myös seuraavaa sukupolvea ajatellaan tontin käyttöä suunniteltaessa. Tämä selittää osaltaan, miksi omakotitonttien varantoa tarvitaan paljon.

Entäpä sitten kuntalaisten itsehallinnon toimivuus kaavoituksessa – vaikuttaako kuntalaisten mielipide? Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnassa on tällä vaalikaudella käsitelty kuutta pientaloalueen asemakaavaa. Näistä kolme oli vanhan pientaloalueen ensimmäisiä asemakaavoja, kaksi kaupunkirakenteen sisällä olevien alueiden kaavoitusta ja kuudes taajaman reunavyöhykkeellä oleva suurempi alue.

Kaupunkisuunnittelulautakunta äänesti kaikista. Yhtä vanhaa aluetta päätettiin olla kaavoittamatta laisinkaan ja toinen vanha alue palautettiin siten, että rakennusoikeutta vähennettäisiin, vaikka käytetyt tehokkuusluvut olivat puolet normaalista. Äänestyksistä kävi ilmi myös, että lautakunnassa on kaksi jäsentä, jotka johdonmukaisesti olivat hylkäämisen, palauttamisen tai pientalotonttien vähentämisen kannalla. He edustivat vihreää liittoa. Kolmas vihreiden edustaja ei aina ollut samalla kannalla. Käydyssä keskustelussa kaikki ilmoittivat olevansa pientaloasumisen kannattajia. Olisi parempi, jos politiikassa teot ja puheet olisivat samansuuntaisia.

Tulkoon mainituksi, että myös erään osayleiskaavan yhteydessä käytiin äänestys pientaloasumisesta. Valmistelijat olivat merkinneet kolme nykyistä pientaloaluetta merkinnällä, joka tarkoitti niiden säilyttämistä, mutta jättäneet tämän maininnan pois kaavamääräyksestä. Kun lautakunnan enemmistö päätti lisätä sen turvatakseen ettei asemakaavoissa lähdetä muuttamaan niitä kerrostaloalueiksi, vihreiden edustajat äänestivät vastaan.

 

 

]]>
18 http://sarkijarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260971-siksi-ei-pientaloja#comments Asuminen Espoo Kaavoitus Omakotitalot Pientalot Fri, 14 Sep 2018 08:20:41 +0000 Jouni Särkijärvi http://sarkijarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260971-siksi-ei-pientaloja
Hekan kohtuullisuus on kohtuutonta http://mira-veeraauer.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259347-hekan-kohtuullisuus-on-kohtuutonta <p>Helsingin kaupungin asunnot Oy sitoo alueiden vuokran korotukset ensi vuoden alusta alkaen kahteen perusteeseen, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Ensinnäkin alueet arvotetaan keskenään markkinavuokriin verraten ja toinen peruste on asuntojen kunto, korjaukset, sijainti ja varustelut.</p><p>Millainen alueen arvo markkinavuokriin vertaamalla saadaan kun Jakomäen alueelle ei ole useista pyynnöistä huolimatta saatu Hekalta vastausta siihen, että mitä kohteita Jakomäen alueen vertailuvuokraan on käytetty ja millainen määrä näitä kohteita on? Miten tällä tavalla saadaan realistinen vertailuluku muihin alueisiin verrattuna kun näyttää, että tämä vertailuluku ei ota lainkaan huomioon asuntomassaa mihin vertailu tapahtuu. Tämä sillä perusteella, että Jakomäki näyttää olevan nostettu kantakaupungin monen arvoalueen rinnalle kun samaan aikaan tiedetään, ettei Jakomäessä ole sellaista infraa, jolla vuokrien hintataso nousisi ihan arvoalueiden tasolle. Jakomäki on myös jatkossakin sidottu näiden markkinavuokrien perusteella joihinkin meille perustelemattomiin yksityisiin markkinahintoihin ja olemme jatkossakin näiden epäselväksi jääneiden markkinavuokrien perusteella muihin alueisiin verrattain arvokas alue.<br /><br />Hekan toimitusjohtaja Jaana Närö kehui Helsingin Sanomissa lauantaina 11.8. pisteytys järjestelmää: &ldquo;<strong>HUONEISTOJEN</strong> arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa, onko kylpyhuone ja keittiö uusittu ja onko parveke lasitettu. Joka ikinen talo on käyty läpi&rdquo;, Närö vakuutti. Hänen mukaansa valmistelijat ja asukkaiden edustajat kiersivät viime kesänä kaikki 500 kohdetta eli taloja, jotta vuokrien pisteytys olisi yhdenmukainen.</p><p>(<a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005787614.html?share=164c911532dca8a8a41f7ccccb0213ed"><u>https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005787614.html?share=164c911532dca8a8a41f7ccccb0213ed</u></a>)<br /><br />Epäilen Närön tietoja vahvasti mikäli joka ikisen talon läpikäynnillä viitataan virheellisiin taulukoihin peruskorjauksista ja niihin muutamiin viikkoihin, jolloin me asukastoimijoina tarkistimme talojen tietoja, joiden pitäisi olla jo ajan tasalla Hekalla.</p><p>Astelin ensimmäisen kerran alkuvuodesta Jakomäen Heka-asuntojen taloyhtiöiden puheenjohtajien kokoukseen. Paikalla oli Hekan edustajia esittelemässä seuraavana vuonna käyttöön otettavaa uutta vuokrantasausmallia.</p><p>Meille ryhdyttin &nbsp;esittelemään aineistoa, jossa vuokran määrityksessä otettaisiin huomioon asunnon kunto, varustelu ja sijainti. Kuvashow eteni ja tultiin siihen osuuteen mikä jäisi meidän talotoimikuntien tehtäväksi muutaman viikon päästä. Olin läppäri auki näppäimet valmiina sauhuamaan sillä tiesin, että minun on oltava erityisen skarppina koska olin vasta muuttanut Hekalle Jakomäkeen ja tullut myös valituksi Helsingin suurimman Hekan yksikön puheenjohtajaksi. Ennakolta olin kuullut kirjavista vuokrankorotusten käytännöistä, joilla oli perusteltu paitsi alueemme vuokrankorotuksia niin myös yksikkömme verrattain kalliita neliöhintoja.</p><p>Suureksi yllätyksekseni Hekan edustaja alkoi käydä läpi sitä miten meidän asukastoimijoiden tuleekin käydä läpi muutamassa viikossa Hekan lähettämät pohjamateriaalit varustelutasosta eli ovatko heidän papereissa olevat merkinnät oikein - millaisia kylpyhuoneita on, onko hissejä, koska on tehty peruskorjaukset jne. Nostin käden ja odotin maltillisesti kunnes saan puheenvuoron. Kysyin, että eikö Hekalla ole itsellään tietoa, että millaisia kylpyhuoneremontteja meidän yksikössämme on tehty ja onko niissä hissit. Tai eikö Hekalla ole ajantasaista taulukkoa siitä milloin mikäkin talo on peruskorjattu? Totesin vielä, että melkoisen homman heittävät meille asukastoimijoille, kun esimerkiksi meidän yksikössä on 557 asuntoa joiden tietojen tulisi nyt olla oikein, jotta he saavat realistiset pisteet yksiköllemme vuokrankorotusmalliin.</p><p>Kysyin uudelleen ja katsoin muita toimijoita kauhuissani, että mitä tämä oikein on! Eihän tällaista uutta vuokrankorotusmallia voi hyväksyä näin heikoilla pohjatiedoilla. Samaan aikaan alkoivat selvitä Hekan suunnitelmat siitä, että vuokrat paitsi sidottaisiin näihin hyvin huterasti valmisteltuihin pisteytystaulukoihin niin alueet myös arvotettaisiin verraten alueen yksityiseen asuntokantaan. Siis verrattaisiin markkinavuokriin.</p><p>Jakomäki oli jostain kumman syystä arvotettu todella arvokkaaksi alueeksi monien kantakaupungin alueiden kanssa. Selvitin, että Jakomäen neliöarvoksi oli hinnoiteltu noin 18&euro; neliö kun tilastokeskuksen arvotus on 13&euro; neliö. Tämä on yksi Hekan uudessa vuokranmäärityksessä nyt lukkoon lyötävä asia, joka tulee määrittämään myös jatkossa mille tasolle vuokrat asetetaan Jakomäessä. Jakomäessä ei ole sellaista infraa minkä pitäisi nostaa sen alueellinen markkina-arvo näin korkealle Hekan vertailu taulukoinnissa. Korjaukset ja asuntojen ns. pisteytykset tietenkin muuttuvat sitä mukaan kun korjauksia tehdään, mutta tämä alueen arvo ollaan lyömässä lukkoon.</p><p>Pisteytys voisi olla yksi oikeudenmukainen elementti vuokraa määrittäessä - mikäli se tehtäisiin oikein. Meidän yksikössämme on ehkä 15% asunnoista peruskorjattu vuonna 2015 ja loput on korjattu 14-15 vuotta aiemmin. Silti meidän lukuisista huomautuksistamme huolimatta, Hekan kaikissa taulukoissa yksikkömme peruskorjausvuosi on 2015.</p><p>Alueen toinen iso yksikkö, on myös arvoitettu parin talon peruskorjausiällä, jolloin yli kymmenenkin vuotta vanhempien talojen asukkaat nyt maksavat näiden pisteytysten perusteella liikaa.</p><p>Edes tällaista yksinkertaista asiaa ei ole saatu korjattua Hekan määrityksiin. Asukkailta pyydetään lausuntoja vuokriin ja meidän kanssa käydään ns.dialogia sen vuoksi, että laki sitä edellyttää. Kyseenalaistan kuitenkin Hekan, siis Helsingin kaupungin 100% omistaman yhtiön toiminnan, koska selvästikään tässä ei toteudu asukastoimijoiden kuuleminen kuin näennäisesti.</p><p>Tänä vuonna Hekan vuokria ei vielä nosteta kovin paljon, koska uusi järjestelmä ei tule heti käyttöön sellaisenaan vaan siihen siirrytään asteittain. &nbsp;Siirtymäkauden aikana vuokrankorotuksiin tehdään loivennuksia, jotka tasoittavat eniten nousevia vuokria näin siirtymävaiheessa. Ensimmäiseksi: alueen keskivuokra ei voi nousta 5% enempää ja toiseksi minkään taloyhtiön keskivuokra ei voi nousta enemmän kuin 10%.</p><p>Mikäli tämä vuokrankorotusmalli nyt menee läpi niin olemme jatkossa tilanteessa, jossa &nbsp;asunnot on arvotettu hutiloiden ja sidottu erikoisin perustein markkinavuokriin.</p><p>Alueen vuokrissa yritetään nyt alkaa maksattamaan asukkailla infraa, jota alueella ei ole. Voidaanko nyt hyväksyä Hekan uusi vuokrankorotusmalli ja voiko se olla oikeudenmukainen ja laillinen myös jatkossa kaikille Hekan asukkaille, &nbsp;kun näin suuria ongelmia on jo pelkästään meidän alueen yksiköissä? Kehotan kaikkia Hekan asukkaita osallistumaan syksyllä järjestettäviin asukaskokouksiin ja vaatimaan tämän uuden vuokranmääritysmallin eli käytännössä talousarviomateriaalin käsittelyä. Kehotan asukkaita olemaan hyväksymättä tätä vuokranmääritysmallia sillä perusteella, että vuokranmääritysmallin takana olevia perusteita ei ole avattu tarpeeksi ja pisteytysten oikeellisuudesta ei voida olla varmoja.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Rakkaudella Mira-Veera Auer, joka on vuokralaisena Jakomäessä sisäilmaongelmaisessa Hekan asunnossa</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin kaupungin asunnot Oy sitoo alueiden vuokran korotukset ensi vuoden alusta alkaen kahteen perusteeseen, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Ensinnäkin alueet arvotetaan keskenään markkinavuokriin verraten ja toinen peruste on asuntojen kunto, korjaukset, sijainti ja varustelut.

Millainen alueen arvo markkinavuokriin vertaamalla saadaan kun Jakomäen alueelle ei ole useista pyynnöistä huolimatta saatu Hekalta vastausta siihen, että mitä kohteita Jakomäen alueen vertailuvuokraan on käytetty ja millainen määrä näitä kohteita on? Miten tällä tavalla saadaan realistinen vertailuluku muihin alueisiin verrattuna kun näyttää, että tämä vertailuluku ei ota lainkaan huomioon asuntomassaa mihin vertailu tapahtuu. Tämä sillä perusteella, että Jakomäki näyttää olevan nostettu kantakaupungin monen arvoalueen rinnalle kun samaan aikaan tiedetään, ettei Jakomäessä ole sellaista infraa, jolla vuokrien hintataso nousisi ihan arvoalueiden tasolle. Jakomäki on myös jatkossakin sidottu näiden markkinavuokrien perusteella joihinkin meille perustelemattomiin yksityisiin markkinahintoihin ja olemme jatkossakin näiden epäselväksi jääneiden markkinavuokrien perusteella muihin alueisiin verrattain arvokas alue.

Hekan toimitusjohtaja Jaana Närö kehui Helsingin Sanomissa lauantaina 11.8. pisteytys järjestelmää: “HUONEISTOJEN arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa, onko kylpyhuone ja keittiö uusittu ja onko parveke lasitettu. Joka ikinen talo on käyty läpi”, Närö vakuutti. Hänen mukaansa valmistelijat ja asukkaiden edustajat kiersivät viime kesänä kaikki 500 kohdetta eli taloja, jotta vuokrien pisteytys olisi yhdenmukainen.

(https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005787614.html?share=164c911532dca8a8a41f7ccccb0213ed)

Epäilen Närön tietoja vahvasti mikäli joka ikisen talon läpikäynnillä viitataan virheellisiin taulukoihin peruskorjauksista ja niihin muutamiin viikkoihin, jolloin me asukastoimijoina tarkistimme talojen tietoja, joiden pitäisi olla jo ajan tasalla Hekalla.

Astelin ensimmäisen kerran alkuvuodesta Jakomäen Heka-asuntojen taloyhtiöiden puheenjohtajien kokoukseen. Paikalla oli Hekan edustajia esittelemässä seuraavana vuonna käyttöön otettavaa uutta vuokrantasausmallia.

Meille ryhdyttin  esittelemään aineistoa, jossa vuokran määrityksessä otettaisiin huomioon asunnon kunto, varustelu ja sijainti. Kuvashow eteni ja tultiin siihen osuuteen mikä jäisi meidän talotoimikuntien tehtäväksi muutaman viikon päästä. Olin läppäri auki näppäimet valmiina sauhuamaan sillä tiesin, että minun on oltava erityisen skarppina koska olin vasta muuttanut Hekalle Jakomäkeen ja tullut myös valituksi Helsingin suurimman Hekan yksikön puheenjohtajaksi. Ennakolta olin kuullut kirjavista vuokrankorotusten käytännöistä, joilla oli perusteltu paitsi alueemme vuokrankorotuksia niin myös yksikkömme verrattain kalliita neliöhintoja.

Suureksi yllätyksekseni Hekan edustaja alkoi käydä läpi sitä miten meidän asukastoimijoiden tuleekin käydä läpi muutamassa viikossa Hekan lähettämät pohjamateriaalit varustelutasosta eli ovatko heidän papereissa olevat merkinnät oikein - millaisia kylpyhuoneita on, onko hissejä, koska on tehty peruskorjaukset jne. Nostin käden ja odotin maltillisesti kunnes saan puheenvuoron. Kysyin, että eikö Hekalla ole itsellään tietoa, että millaisia kylpyhuoneremontteja meidän yksikössämme on tehty ja onko niissä hissit. Tai eikö Hekalla ole ajantasaista taulukkoa siitä milloin mikäkin talo on peruskorjattu? Totesin vielä, että melkoisen homman heittävät meille asukastoimijoille, kun esimerkiksi meidän yksikössä on 557 asuntoa joiden tietojen tulisi nyt olla oikein, jotta he saavat realistiset pisteet yksiköllemme vuokrankorotusmalliin.

Kysyin uudelleen ja katsoin muita toimijoita kauhuissani, että mitä tämä oikein on! Eihän tällaista uutta vuokrankorotusmallia voi hyväksyä näin heikoilla pohjatiedoilla. Samaan aikaan alkoivat selvitä Hekan suunnitelmat siitä, että vuokrat paitsi sidottaisiin näihin hyvin huterasti valmisteltuihin pisteytystaulukoihin niin alueet myös arvotettaisiin verraten alueen yksityiseen asuntokantaan. Siis verrattaisiin markkinavuokriin.

Jakomäki oli jostain kumman syystä arvotettu todella arvokkaaksi alueeksi monien kantakaupungin alueiden kanssa. Selvitin, että Jakomäen neliöarvoksi oli hinnoiteltu noin 18€ neliö kun tilastokeskuksen arvotus on 13€ neliö. Tämä on yksi Hekan uudessa vuokranmäärityksessä nyt lukkoon lyötävä asia, joka tulee määrittämään myös jatkossa mille tasolle vuokrat asetetaan Jakomäessä. Jakomäessä ei ole sellaista infraa minkä pitäisi nostaa sen alueellinen markkina-arvo näin korkealle Hekan vertailu taulukoinnissa. Korjaukset ja asuntojen ns. pisteytykset tietenkin muuttuvat sitä mukaan kun korjauksia tehdään, mutta tämä alueen arvo ollaan lyömässä lukkoon.

Pisteytys voisi olla yksi oikeudenmukainen elementti vuokraa määrittäessä - mikäli se tehtäisiin oikein. Meidän yksikössämme on ehkä 15% asunnoista peruskorjattu vuonna 2015 ja loput on korjattu 14-15 vuotta aiemmin. Silti meidän lukuisista huomautuksistamme huolimatta, Hekan kaikissa taulukoissa yksikkömme peruskorjausvuosi on 2015.

Alueen toinen iso yksikkö, on myös arvoitettu parin talon peruskorjausiällä, jolloin yli kymmenenkin vuotta vanhempien talojen asukkaat nyt maksavat näiden pisteytysten perusteella liikaa.

Edes tällaista yksinkertaista asiaa ei ole saatu korjattua Hekan määrityksiin. Asukkailta pyydetään lausuntoja vuokriin ja meidän kanssa käydään ns.dialogia sen vuoksi, että laki sitä edellyttää. Kyseenalaistan kuitenkin Hekan, siis Helsingin kaupungin 100% omistaman yhtiön toiminnan, koska selvästikään tässä ei toteudu asukastoimijoiden kuuleminen kuin näennäisesti.

Tänä vuonna Hekan vuokria ei vielä nosteta kovin paljon, koska uusi järjestelmä ei tule heti käyttöön sellaisenaan vaan siihen siirrytään asteittain.  Siirtymäkauden aikana vuokrankorotuksiin tehdään loivennuksia, jotka tasoittavat eniten nousevia vuokria näin siirtymävaiheessa. Ensimmäiseksi: alueen keskivuokra ei voi nousta 5% enempää ja toiseksi minkään taloyhtiön keskivuokra ei voi nousta enemmän kuin 10%.

Mikäli tämä vuokrankorotusmalli nyt menee läpi niin olemme jatkossa tilanteessa, jossa  asunnot on arvotettu hutiloiden ja sidottu erikoisin perustein markkinavuokriin.

Alueen vuokrissa yritetään nyt alkaa maksattamaan asukkailla infraa, jota alueella ei ole. Voidaanko nyt hyväksyä Hekan uusi vuokrankorotusmalli ja voiko se olla oikeudenmukainen ja laillinen myös jatkossa kaikille Hekan asukkaille,  kun näin suuria ongelmia on jo pelkästään meidän alueen yksiköissä? Kehotan kaikkia Hekan asukkaita osallistumaan syksyllä järjestettäviin asukaskokouksiin ja vaatimaan tämän uuden vuokranmääritysmallin eli käytännössä talousarviomateriaalin käsittelyä. Kehotan asukkaita olemaan hyväksymättä tätä vuokranmääritysmallia sillä perusteella, että vuokranmääritysmallin takana olevia perusteita ei ole avattu tarpeeksi ja pisteytysten oikeellisuudesta ei voida olla varmoja.

 

Rakkaudella Mira-Veera Auer, joka on vuokralaisena Jakomäessä sisäilmaongelmaisessa Hekan asunnossa

 

]]>
8 http://mira-veeraauer.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259347-hekan-kohtuullisuus-on-kohtuutonta#comments Asuminen Heka Kaupungin vuokra-asunnot Vuokran korotus Vuokran määrä Sat, 11 Aug 2018 13:32:18 +0000 Mira-Veera Auer http://mira-veeraauer.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259347-hekan-kohtuullisuus-on-kohtuutonta
Herrojen syytä alkaa kuunnella kansan tuntoja http://ariprihti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258539-herrojen-syyta-alkaa-kuunnella-kansan-tuntoja <p>&nbsp;</p><p>Ylen kyselyn tulos yllätti punavihreät, koko Suomi pitää pysyä asuttuna.&nbsp; &ldquo;kansalaisten mielipide uutispommi&rdquo; ( Yle 23.7.2018)</p><p>Vain yksi kymmenestä haluaa asua suurkaupungin keskustassa, lähes joka kolmannen suomalaisen haavekoti sijaitsee maaseudulla. Suurin osa nuorista haaveilee maalla asumisesta. Tulos selviää Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kyselytutkimuksessa. Ruotsissa tutkimusten tulokset ovat saman suuntaiset, Kantar Sifon mukaan jopa 50 prosenttia useampi haluaisi asua maalla verrattuna siihen, kuinka moni siellä nyt asuu.&nbsp; Mielestäni tulokset pitäisi ottaa vakavasti ja miettiä, mitä se voisi tarkoittaa maaseudun kehittämisen näkökulmasta.&nbsp;</p><p>Keinovalikoimassa tulee olla harva-alueella asuvien ja yritysten valtion verotuksen tuntuva kevennys.</p><p>Punavihreä maaseutuvihamielinen rummutus ei tuo leipää kenenkään pöytään. Miten Suomella on varaa jakaa kansaa maaseutuun ja kaupunkeihin? On mielestäni vain yksi Suomi, jossa elinkeinojen ja asumisen monimuotoisuus on rikkaus.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Ylen kyselyn tulos yllätti punavihreät, koko Suomi pitää pysyä asuttuna.  “kansalaisten mielipide uutispommi” ( Yle 23.7.2018)

Vain yksi kymmenestä haluaa asua suurkaupungin keskustassa, lähes joka kolmannen suomalaisen haavekoti sijaitsee maaseudulla. Suurin osa nuorista haaveilee maalla asumisesta. Tulos selviää Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kyselytutkimuksessa. Ruotsissa tutkimusten tulokset ovat saman suuntaiset, Kantar Sifon mukaan jopa 50 prosenttia useampi haluaisi asua maalla verrattuna siihen, kuinka moni siellä nyt asuu.  Mielestäni tulokset pitäisi ottaa vakavasti ja miettiä, mitä se voisi tarkoittaa maaseudun kehittämisen näkökulmasta. 

Keinovalikoimassa tulee olla harva-alueella asuvien ja yritysten valtion verotuksen tuntuva kevennys.

Punavihreä maaseutuvihamielinen rummutus ei tuo leipää kenenkään pöytään. Miten Suomella on varaa jakaa kansaa maaseutuun ja kaupunkeihin? On mielestäni vain yksi Suomi, jossa elinkeinojen ja asumisen monimuotoisuus on rikkaus.

]]>
63 http://ariprihti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258539-herrojen-syyta-alkaa-kuunnella-kansan-tuntoja#comments Asuminen Maaseutupolitiikka Mon, 23 Jul 2018 05:41:44 +0000 Ari Prihti http://ariprihti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258539-herrojen-syyta-alkaa-kuunnella-kansan-tuntoja
Asumisen hinta pysyy kohtuullisena vain tarjontaa kasvattamalla http://tarikahsanullah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258078-asumisen-hinta-pysyy-kohtuullisena-vain-tarjontaa-kasvattamalla <p>Kun muu Suomi hiljenee ansaitulle kesätauolle, vuokra-asuntomarkkinoilla alkaa vuoden kuumin sesonki. Heinäkuussa erityisesti opiskelijat aloittavat ryntäyksensä suurimpien kaupunkien asuntomarkkinoille ja tuskailevat hintatason kanssa. Pienituloisille puolestaan Helsingissä asuminen on jo muutaman vuoden ollut suoraan sanottuna haasteellista. Kuitenkin juuri suurissa kaupungeissa on myös suurin tarve pienituloisille palveluammateille.&nbsp;&nbsp;</p><p>On selvää, että erityisesti pääkaupunkiseudulla vuokra-asuntojen tarjonta ei ole ollut riittävää kysyntään nähden useisiin vuosiin. Seurauksena on ollut vuokratason nousu, jonka vaikutukset puolestaan näkyvät kansantaloudessa useilla eri tavoilla. Kun asumiseen kuluu koko ajan suurempi osuus tuloista, jää kuluttamiseen sekä sijoittamiseen vähemmän, joka hidastaa talouskasvua. Suorat asumistukimenot ovat puolestaan ylittäneet 2 miljardin rajapyykin ja lisäksi erilaisilla tarjontatuilla asumisen tukemiseen käytetään yhteensä miljarditolkulla verovaroja vuosittain. Syöttämällä aina vain enemmän ja enemmän yhteisiä verovarojamme asumisen tukemiseen ei yksinkertaisesti ikinä pystytä ratkaisemaan asumisen hintatasoon liittyviä haasteita.&nbsp;&nbsp;</p><p>Tehokkain ratkaisu minkä tahansa hyödykkeen hintatasoon vaikuttamiseksi on kysyntä-tarjonta suhteen korjaaminen. Julkinen valta pystyy tähän parhaiten luomalla markkinatoimijoille sellaisen ympäristön, joka mahdollistaa entistä enemmän rakentamista. Se olisi kaikista tehokkainta asuntopolitiikkaa.&nbsp;</p><p><a href="http://www.ptt.fi/julkaisut-ja-hankkeet/uutiset/tiedote-tutkimus-asumisen-hintaa-nostaa-suomessa-tarjonnan-puute-eivat-asuntosijoitusyhtioiden-tuotot.html">PTT:n tutkimuksen</a>&nbsp;mukaan asuntoihin myös haluttaisiin sijoittaa enemmän pääomia kuin asuntoja on tällä hetkellä mahdollista rakentaa. Isona esteenä ovat hitaat ja epävarmat kaavoitusprosessit sekä rakentamista koskevat erilaiset kuntakohtaiset tiukat määräykset. Yksityiskohtainen sääntely ja kaavoittajan asettamat määräykset nostavat rakentamiskustannuksia ja sen lisäksi tekevät vaihtoehtoisten ja uusien innovatiivisten ratkaisujen toteuttamisen mahdottomaksi.&nbsp;</p><p>Maankäyttö- ja rakennuslain uudistamistyö on käynnissä ympäristöministeriössä. Uudistuksen yhdeksi kärkitavoitteeksi on otettava kaavoitusprosessien keventäminen. Lisäksi kuntalaisten valitusoikeutta kaava-asioissa tulisi rajata. On täysin kestämätöntä, että pahimmillaan yksittäinen kuntalainen voi merkittävästi viivyttää kunnan elinvoimalle kriittistä hanketta.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kauppojen aukioloaikoja ja alkoholin myyntiä on vapautettu, taksisääntelyä huomattavasti kevennetty ja apteekkien sääntelyn keventämiseksi on kova julkinen paine. On korkea aika alkaa luottamaan markkinoiden toimintaan enemmän myös asuntomarkkinoilla.</p><p><strong>Tarik Ahsanullah</strong></p><p>Laki- ja edunvalvonta-asiantuntija</p><p>Suomen Vuokranantajat ry.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun muu Suomi hiljenee ansaitulle kesätauolle, vuokra-asuntomarkkinoilla alkaa vuoden kuumin sesonki. Heinäkuussa erityisesti opiskelijat aloittavat ryntäyksensä suurimpien kaupunkien asuntomarkkinoille ja tuskailevat hintatason kanssa. Pienituloisille puolestaan Helsingissä asuminen on jo muutaman vuoden ollut suoraan sanottuna haasteellista. Kuitenkin juuri suurissa kaupungeissa on myös suurin tarve pienituloisille palveluammateille.  

On selvää, että erityisesti pääkaupunkiseudulla vuokra-asuntojen tarjonta ei ole ollut riittävää kysyntään nähden useisiin vuosiin. Seurauksena on ollut vuokratason nousu, jonka vaikutukset puolestaan näkyvät kansantaloudessa useilla eri tavoilla. Kun asumiseen kuluu koko ajan suurempi osuus tuloista, jää kuluttamiseen sekä sijoittamiseen vähemmän, joka hidastaa talouskasvua. Suorat asumistukimenot ovat puolestaan ylittäneet 2 miljardin rajapyykin ja lisäksi erilaisilla tarjontatuilla asumisen tukemiseen käytetään yhteensä miljarditolkulla verovaroja vuosittain. Syöttämällä aina vain enemmän ja enemmän yhteisiä verovarojamme asumisen tukemiseen ei yksinkertaisesti ikinä pystytä ratkaisemaan asumisen hintatasoon liittyviä haasteita.  

Tehokkain ratkaisu minkä tahansa hyödykkeen hintatasoon vaikuttamiseksi on kysyntä-tarjonta suhteen korjaaminen. Julkinen valta pystyy tähän parhaiten luomalla markkinatoimijoille sellaisen ympäristön, joka mahdollistaa entistä enemmän rakentamista. Se olisi kaikista tehokkainta asuntopolitiikkaa. 

PTT:n tutkimuksen mukaan asuntoihin myös haluttaisiin sijoittaa enemmän pääomia kuin asuntoja on tällä hetkellä mahdollista rakentaa. Isona esteenä ovat hitaat ja epävarmat kaavoitusprosessit sekä rakentamista koskevat erilaiset kuntakohtaiset tiukat määräykset. Yksityiskohtainen sääntely ja kaavoittajan asettamat määräykset nostavat rakentamiskustannuksia ja sen lisäksi tekevät vaihtoehtoisten ja uusien innovatiivisten ratkaisujen toteuttamisen mahdottomaksi. 

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistamistyö on käynnissä ympäristöministeriössä. Uudistuksen yhdeksi kärkitavoitteeksi on otettava kaavoitusprosessien keventäminen. Lisäksi kuntalaisten valitusoikeutta kaava-asioissa tulisi rajata. On täysin kestämätöntä, että pahimmillaan yksittäinen kuntalainen voi merkittävästi viivyttää kunnan elinvoimalle kriittistä hanketta.  

Kauppojen aukioloaikoja ja alkoholin myyntiä on vapautettu, taksisääntelyä huomattavasti kevennetty ja apteekkien sääntelyn keventämiseksi on kova julkinen paine. On korkea aika alkaa luottamaan markkinoiden toimintaan enemmän myös asuntomarkkinoilla.

Tarik Ahsanullah

Laki- ja edunvalvonta-asiantuntija

Suomen Vuokranantajat ry.

]]>
7 http://tarikahsanullah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258078-asumisen-hinta-pysyy-kohtuullisena-vain-tarjontaa-kasvattamalla#comments Asuinrakentaminen Asuminen Kaavoitus Vuokrat Wed, 11 Jul 2018 05:26:24 +0000 Tarik Ahsanullah http://tarikahsanullah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258078-asumisen-hinta-pysyy-kohtuullisena-vain-tarjontaa-kasvattamalla
Hekan vuokrankorotukset estettävä http://mira-veeraauer.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257162-hekan-vuokrankorotukset-estettava <p>Hekan asunnot ovat Ara-vuokra-asuntoja ja niiden omistaja valitsee asukkaat ja määrittää vuokrat. Hekan ollessa 100 % Helsingin kaupungin omistuksessa on kaupungin päättäjillä mahdollisuus helpottaa ahtaalle ajettujen kaupunkilaistensa asumis-ja taloudellisia oloja. Kohtuuhintaisia asuntoja voidaan päättää rakentaa riittävästi ja huolellisesti.&nbsp;Varakas kaupunkimme Helsinki ei ole saanut hoidettua asumisen ongelmia ja pitää kaupungissa merkittävää määrää työssäkäyviä köyhiä.&nbsp;Haluja riittävän kohtuuhintaisen asuntokannan rakentamiseen ei ole löytynyt mutta kokoomuksen johdolla veroprosenttia on ollut varaa laskea ja samalla luopua 70 miljoonasta eurosta kunnallisvero tuottoja. Kuntaveron lasku ei tietenkään hyödyttänyt pienituloisia vaan suurituloisia.&nbsp;</p><p>Heka on nyt keksinyt ottaa käyttöön uuden tavan määritellä vuokriansa. Tämä uusi vuokranmääritysmalli on paikoitellen aivan kohtuuton ja hyvin keskeneräinen siitäkin huolimatta, että sen perusteella olisi tarkoitus määritellä tulevan vuoden vuokrat. Vuokranmäärityksen perusteet ovat vieläkin lausuttavana taloyhtiöillä ja kannattaakin olla yhteydessä omiin edustajiisi taloyhtiössä ja kaupungilla, jotta saamme vietyä viestin&nbsp;eteenpäin, ettei tämä uusi malli ole asukkaiden mieleen. Ei riitä, että stadissa asuminen on aivan naurettavan hintaista. Vielä päälle halutaan keinotekoisesti nostaa uusilla keksityillä perusteluilla vuokria. Tällä uudella vuokranmääritysmallilla voidaan nostaa joidenkin alueiden vuokria jopa 10%! Puhumattakaan siitä, että mallin tullessa käyttöön raamittaa se myös tulevina vuosina korotukset. Vaikka et olisi korotuspaineen alueella tänä vuonna olet kuitenkin joutunut vuokrankorotusautomaatin syliin.&nbsp;</p><p>Käytännössä kyse on siitä, että vuokria tasataan alueiden välillä ja Hekan vuokria verrataan alueen markkinavuokriin. Heka toimii lakisääteisesti omakustanneperiaatteella, jossa idea on, että vuokrat määrittyvät sen perusteella, millaisia remontteja ja muuta ylläpitoa tarvitaan. Tämä ei mielestäni mene yksiin nyt Hekan keksimän vuokrankorotusautomaatin kanssa. Perusteita korotuksille on mahdoton valvoa ja se millaiset pisteytykset ovat tuottamassa mitäkin statusta talolle ja alueelle arvoa on epämääräinen ja epäselkeä. Hekan käyttämät luvut ja tiedot vaikkapa korjaus-ja rakennusvuosista ovat olleet välillä virheellisiä ja on hyvin epäselvää miten markkinavuokriin vertaaminen ja niiden muodostaminen tapahtuu. Hekalla ei tunnu olevan kovin vankkaa käsitystä talojensa kunnosta ja arvosta tai varustelusta ja siksikin tuntuu ihan uskomattomalta, että tämän tyyppiset perustelut ovat kuitenkin keskeisesti nyt asetettu vuokrankorotussuunnitelmien perusteluksi.&nbsp;</p><p>Kysymys kuuluu toimiiko Heka vielä täysin lain puitteissa määrittäessään vuokrankorotuksen näillä uusilla perusteilla. Ara on tässä valvovana tahona enkä ihmettele lainkaan vaikka vielä näkisimme valituksia uuden vuokranmääritysmallin lainmukaisuudesta.</p><p>Hekan pitäisi ennemmin kantaa vastuunsa suurena kunnallisena vuokranantajana. Hekan pitäisi mielestäni kattavasti kartoittaa talojensa kuntoa ja korjata ne terveydelle turvallisiksi. Sisäilmaongelmaisessa talossa voi ihminen menettää terveytensä lopullisestikin. Helsingin tulisi kohdentaa tällaisiin asioihin voittorahojaan ja miettiä taloudenpitoaan inhimillisesti kestävämmin.&nbsp;Meidän taloyhtiössä Jakomäessä on juuri tehty kysely asukkaille sisäilmaongelmien kartoittamiseksi ja siihen vastattiin myös kiitettävästi asukkaiden taholta. Tämä prosessi on kesken mutta nyt jo tässä vaiheessa on täysin selvää, että ongelmia löytyy kyllä.&nbsp;</p><p>Helsingin kaupunki tavoittelee ohjelmissaan eriarvoisuuteen syrjäytymiseen puuttumista ja toteuttaa omalla bisneksellään juuri näiden kasvua. Vuokrankorotukset osuvat juuri kaikkein pienituloisimpiin Helsinkiläisiin ja he jotka saavat jo maksimimäärä asumistukea tai he jotka ovat syystä taikka toisesta velkaantuneita ajetaan elinkustannusten kohtuuttomilla korotuksilla osaksi uutta muodostuvaa leipäjonojen vakiintunutta yhteiskuntaa. Helsinki siis oletettavasti tuplaa leipäjononsa tällä bisnespolitiikallaan.&nbsp;</p><p>Tällainen politiikka on kyseenalaista myös työllisyyden näkökulmasta. Pääkaupunkiseudulla tarvitaan palveluita ja erityisesti naisvaltaisia aloja kuten kuntasektorin ja palvelualojen palveluja. Näiden alojen työntekijöiden palkkoja ei kuitenkaan olla oltu valmiita nostamaan riittävälle tasolle ja työntekijöiden on pärjättävä palkallaan ylihintaisessa Helsingissä. Onko tarkoitus ajaa pienituloiset pois Helsingistä? Työläisellä ei näytä olevan sellaista oikeutta, että hän saisi asua kohtuullisen matkan päässä työpaikastaan ja että työstä jäisi vielä vuokrankin jälkeen muihin välttämättömiin elinkustannuksiin rahaa.&nbsp;&nbsp;</p><p>Osallistuin alkuvuodesta ilta Hekan kanssa tilaisuuteen, jossa kysyin Hekan edustajilta, että eikö voitaisi ottaa sellaista painotusta yhtiön linjassa, ettei koroteta vuokria. ( tallenne:&nbsp;<a href="https://www.hekalaiset.fi/ilta-hekan-kanssa/">https://www.hekalaiset.fi/ilta-hekan-kanssa/</a>) Perusteeksi tähän esitin, että viime vuokrankorotukset perusteltiin veronkorotuksilla, jotka sittemmin peruttiin mutta vuokrankorotuksia ei peruttu ja että uskoisin, ettei nyt tehtyä fuusiota ole tehty aivan turhaan vaan se on varmaan tähdännyt säästöihin?&nbsp;</p><p>Olisiko Heka valmis tarkistamaan vuokrankorotusmalliaan näiden epäselvyyksien ja eriarvoisuutta lisäävän kehityksen tähden?&nbsp;</p><p><em>Kirjoittaja on Jakomäkeläisen taloyhtiön puheenjohtaja, Heka-Jakomäki vuokralaistoimikunnan varapuheenjohtaja ja vuokralaisneuvottelukunnan jäsen. Jakomäkeläinen aktivisti ja tuleva äiti sisäilmaongelmaisessa asunnossa.&nbsp;</em><br /><br />Julkaistu myös Kansan Uutiset blogissa ja miraveera.fi&nbsp;</p> Hekan asunnot ovat Ara-vuokra-asuntoja ja niiden omistaja valitsee asukkaat ja määrittää vuokrat. Hekan ollessa 100 % Helsingin kaupungin omistuksessa on kaupungin päättäjillä mahdollisuus helpottaa ahtaalle ajettujen kaupunkilaistensa asumis-ja taloudellisia oloja. Kohtuuhintaisia asuntoja voidaan päättää rakentaa riittävästi ja huolellisesti. Varakas kaupunkimme Helsinki ei ole saanut hoidettua asumisen ongelmia ja pitää kaupungissa merkittävää määrää työssäkäyviä köyhiä. Haluja riittävän kohtuuhintaisen asuntokannan rakentamiseen ei ole löytynyt mutta kokoomuksen johdolla veroprosenttia on ollut varaa laskea ja samalla luopua 70 miljoonasta eurosta kunnallisvero tuottoja. Kuntaveron lasku ei tietenkään hyödyttänyt pienituloisia vaan suurituloisia. 

Heka on nyt keksinyt ottaa käyttöön uuden tavan määritellä vuokriansa. Tämä uusi vuokranmääritysmalli on paikoitellen aivan kohtuuton ja hyvin keskeneräinen siitäkin huolimatta, että sen perusteella olisi tarkoitus määritellä tulevan vuoden vuokrat. Vuokranmäärityksen perusteet ovat vieläkin lausuttavana taloyhtiöillä ja kannattaakin olla yhteydessä omiin edustajiisi taloyhtiössä ja kaupungilla, jotta saamme vietyä viestin eteenpäin, ettei tämä uusi malli ole asukkaiden mieleen. Ei riitä, että stadissa asuminen on aivan naurettavan hintaista. Vielä päälle halutaan keinotekoisesti nostaa uusilla keksityillä perusteluilla vuokria. Tällä uudella vuokranmääritysmallilla voidaan nostaa joidenkin alueiden vuokria jopa 10%! Puhumattakaan siitä, että mallin tullessa käyttöön raamittaa se myös tulevina vuosina korotukset. Vaikka et olisi korotuspaineen alueella tänä vuonna olet kuitenkin joutunut vuokrankorotusautomaatin syliin. 

Käytännössä kyse on siitä, että vuokria tasataan alueiden välillä ja Hekan vuokria verrataan alueen markkinavuokriin. Heka toimii lakisääteisesti omakustanneperiaatteella, jossa idea on, että vuokrat määrittyvät sen perusteella, millaisia remontteja ja muuta ylläpitoa tarvitaan. Tämä ei mielestäni mene yksiin nyt Hekan keksimän vuokrankorotusautomaatin kanssa. Perusteita korotuksille on mahdoton valvoa ja se millaiset pisteytykset ovat tuottamassa mitäkin statusta talolle ja alueelle arvoa on epämääräinen ja epäselkeä. Hekan käyttämät luvut ja tiedot vaikkapa korjaus-ja rakennusvuosista ovat olleet välillä virheellisiä ja on hyvin epäselvää miten markkinavuokriin vertaaminen ja niiden muodostaminen tapahtuu. Hekalla ei tunnu olevan kovin vankkaa käsitystä talojensa kunnosta ja arvosta tai varustelusta ja siksikin tuntuu ihan uskomattomalta, että tämän tyyppiset perustelut ovat kuitenkin keskeisesti nyt asetettu vuokrankorotussuunnitelmien perusteluksi. 

Kysymys kuuluu toimiiko Heka vielä täysin lain puitteissa määrittäessään vuokrankorotuksen näillä uusilla perusteilla. Ara on tässä valvovana tahona enkä ihmettele lainkaan vaikka vielä näkisimme valituksia uuden vuokranmääritysmallin lainmukaisuudesta.

Hekan pitäisi ennemmin kantaa vastuunsa suurena kunnallisena vuokranantajana. Hekan pitäisi mielestäni kattavasti kartoittaa talojensa kuntoa ja korjata ne terveydelle turvallisiksi. Sisäilmaongelmaisessa talossa voi ihminen menettää terveytensä lopullisestikin. Helsingin tulisi kohdentaa tällaisiin asioihin voittorahojaan ja miettiä taloudenpitoaan inhimillisesti kestävämmin. Meidän taloyhtiössä Jakomäessä on juuri tehty kysely asukkaille sisäilmaongelmien kartoittamiseksi ja siihen vastattiin myös kiitettävästi asukkaiden taholta. Tämä prosessi on kesken mutta nyt jo tässä vaiheessa on täysin selvää, että ongelmia löytyy kyllä. 

Helsingin kaupunki tavoittelee ohjelmissaan eriarvoisuuteen syrjäytymiseen puuttumista ja toteuttaa omalla bisneksellään juuri näiden kasvua. Vuokrankorotukset osuvat juuri kaikkein pienituloisimpiin Helsinkiläisiin ja he jotka saavat jo maksimimäärä asumistukea tai he jotka ovat syystä taikka toisesta velkaantuneita ajetaan elinkustannusten kohtuuttomilla korotuksilla osaksi uutta muodostuvaa leipäjonojen vakiintunutta yhteiskuntaa. Helsinki siis oletettavasti tuplaa leipäjononsa tällä bisnespolitiikallaan. 

Tällainen politiikka on kyseenalaista myös työllisyyden näkökulmasta. Pääkaupunkiseudulla tarvitaan palveluita ja erityisesti naisvaltaisia aloja kuten kuntasektorin ja palvelualojen palveluja. Näiden alojen työntekijöiden palkkoja ei kuitenkaan olla oltu valmiita nostamaan riittävälle tasolle ja työntekijöiden on pärjättävä palkallaan ylihintaisessa Helsingissä. Onko tarkoitus ajaa pienituloiset pois Helsingistä? Työläisellä ei näytä olevan sellaista oikeutta, että hän saisi asua kohtuullisen matkan päässä työpaikastaan ja että työstä jäisi vielä vuokrankin jälkeen muihin välttämättömiin elinkustannuksiin rahaa.  

Osallistuin alkuvuodesta ilta Hekan kanssa tilaisuuteen, jossa kysyin Hekan edustajilta, että eikö voitaisi ottaa sellaista painotusta yhtiön linjassa, ettei koroteta vuokria. ( tallenne: https://www.hekalaiset.fi/ilta-hekan-kanssa/) Perusteeksi tähän esitin, että viime vuokrankorotukset perusteltiin veronkorotuksilla, jotka sittemmin peruttiin mutta vuokrankorotuksia ei peruttu ja että uskoisin, ettei nyt tehtyä fuusiota ole tehty aivan turhaan vaan se on varmaan tähdännyt säästöihin? 

Olisiko Heka valmis tarkistamaan vuokrankorotusmalliaan näiden epäselvyyksien ja eriarvoisuutta lisäävän kehityksen tähden? 

Kirjoittaja on Jakomäkeläisen taloyhtiön puheenjohtaja, Heka-Jakomäki vuokralaistoimikunnan varapuheenjohtaja ja vuokralaisneuvottelukunnan jäsen. Jakomäkeläinen aktivisti ja tuleva äiti sisäilmaongelmaisessa asunnossa. 

Julkaistu myös Kansan Uutiset blogissa ja miraveera.fi 

]]>
9 http://mira-veeraauer.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257162-hekan-vuokrankorotukset-estettava#comments Kotimaa Asuminen Heka Helsinki Kaupungin vuokra-asunnot Sisäilmaongelmat Tue, 19 Jun 2018 16:08:55 +0000 Mira-Veera Auer http://mira-veeraauer.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257162-hekan-vuokrankorotukset-estettava
Vertaillen Saksaan http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256917-vertaillen-saksaan <p>Tämä politiikkojen pragmatiikka, eli puheellinen toimintakykyisyys, on mielenkiintoinen &rdquo;lukeneiston&rdquo; käyttämä termi. Siihen kuuluu toki mukaan Sipilän puhekyvykkyys toimia ja Orpon nähty pragmatiikkakykyisyys toiminnassaan. Oma näkemykseni on pragmatiikasta, että se on politiikkojen pikkupaskapuheiden laskinämpärin nimitys! Sen nimityksen tarvitsee aamuTV ikuisuuskeskustelijat ja lehdistön sanavääntelijät.</p><p>&nbsp;</p><p>EU- tilastosta voi lukea, että Saksassa sorvarin keskituntipalkka on 4 &euro; suurempi(tekee kuukausitunneissa rahaa n. 600!) Suomea korkeampi. Heidän lievempi verotuksensa auttaa lisää, kun lasketaan välilliset ja välittömät kulut yhteen. Sorvari Adolf Himmler asuu n. 25 % halvemmalla laadukkaasti. Ostaa halvemmalla itselleen 40 % tilavamman asunnon, kuin Garl Gustaf Kuusinen Suomessa.</p><p>Tietoja googlasin eurostatista. Lisäksi Heinrich Göringin vaimo Gerturd käy kaupassa n. 20% halvemmalla noutamassa sapuskat, kuin Eva-Sylvi Stalinin vaimo Suomessa. Siksi Saksassa näkee vaurautta ja laitettavan yksityistä rahaa sijoituksiin, ympäristön kuntoon, sekä uusiin, tuottaviin työpaikkoja lisääviin, kohteisiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa ei päästä tähän tilanteeseen minun, eikä Arno Niinistön elinaikana! Ruåtti on kahden vaiheilla, että osaa laskea sitä rinnettä, jossa riittää lunta. Kruunun säilyttämisessä he osasivat ja muutamissa muissa seikoissa jo parikymmentä vuotta. Me olemme nuolleet Rysselin kahlepyllyä kunnolla Lipposesta, Vanhasen kautta Kataiseen, Stubbiin ja nyt Sipilään, koko aika tunaroinen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä politiikkojen pragmatiikka, eli puheellinen toimintakykyisyys, on mielenkiintoinen ”lukeneiston” käyttämä termi. Siihen kuuluu toki mukaan Sipilän puhekyvykkyys toimia ja Orpon nähty pragmatiikkakykyisyys toiminnassaan. Oma näkemykseni on pragmatiikasta, että se on politiikkojen pikkupaskapuheiden laskinämpärin nimitys! Sen nimityksen tarvitsee aamuTV ikuisuuskeskustelijat ja lehdistön sanavääntelijät.

 

EU- tilastosta voi lukea, että Saksassa sorvarin keskituntipalkka on 4 € suurempi(tekee kuukausitunneissa rahaa n. 600!) Suomea korkeampi. Heidän lievempi verotuksensa auttaa lisää, kun lasketaan välilliset ja välittömät kulut yhteen. Sorvari Adolf Himmler asuu n. 25 % halvemmalla laadukkaasti. Ostaa halvemmalla itselleen 40 % tilavamman asunnon, kuin Garl Gustaf Kuusinen Suomessa.

Tietoja googlasin eurostatista. Lisäksi Heinrich Göringin vaimo Gerturd käy kaupassa n. 20% halvemmalla noutamassa sapuskat, kuin Eva-Sylvi Stalinin vaimo Suomessa. Siksi Saksassa näkee vaurautta ja laitettavan yksityistä rahaa sijoituksiin, ympäristön kuntoon, sekä uusiin, tuottaviin työpaikkoja lisääviin, kohteisiin.

 

Suomessa ei päästä tähän tilanteeseen minun, eikä Arno Niinistön elinaikana! Ruåtti on kahden vaiheilla, että osaa laskea sitä rinnettä, jossa riittää lunta. Kruunun säilyttämisessä he osasivat ja muutamissa muissa seikoissa jo parikymmentä vuotta. Me olemme nuolleet Rysselin kahlepyllyä kunnolla Lipposesta, Vanhasen kautta Kataiseen, Stubbiin ja nyt Sipilään, koko aika tunaroinen.

]]>
4 http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256917-vertaillen-saksaan#comments Asuminen Eläminen Kulut Ruoka Fri, 15 Jun 2018 02:37:56 +0000 Aulis Saarijärvi http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256917-vertaillen-saksaan
Muutto maaseudulle on ympäristöteko http://ariprihti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256473-muutto-maaseudulle-on-ymparistoteko <p>&nbsp;</p><p>Selvä enemmistö suomalaisista ei halua vauhdittaa kaupungistumista ja viihtyy paremmin luonnon helmassa. Näin kertoo Suomen Kulttuurirahaston ja ajatuspaja e2:n tuore kyselytutkimus (Yle 6.6)</p><p>Tutkimuksen signaali on selvä: poliittisilla ja virkamies päätöksillä ei kaupungistumista tule vahvistaa, vaan päinvastoin.</p><p>Keinot maaseudun eheyttämiseen löytyvät verotuksesta. Yrityksiä pitää kannustaa verotuksellisilla porkkanoilla toimimaan maaseudulle. Samoin perustein eli verotuksellisin keinoin tulee tukea maaseudulle palaavia ihmisiä ja siellä jo asuvia, sillä he sitoutuvat asuinpaikan valinnallaan torjumaan ilmastomuutosta.</p><p>On nimittäin tutkittu, että kaupungissa asuvan ihmisen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat lähes 30 prosenttia suuremmat kuin maalla asuvan.&nbsp; Asia selviää Aalto-yliopiston tutkijan Jukka Heinosen väitöskirjasta.</p><p>Urbanisaatio on kieroutuneen poliittisen päätöksenteon ja virkamiesten ohjailun tulos pitkällä aikajanalla. Virheellisillä ilmastonmuutokseen liittyvillä argumenteilla ja pakottamalla ihmiset muuttamaan maalta kaupunkeihin, ei ilmastonmuutosta torjuta. Esimerkiksi käy Helsinki, jossa kivihiilen käyttöä ei ole kyetty hillitsemään. Siihen ei ole ollut halua edes &ldquo;sirkkafillaristeilla&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Selvä enemmistö suomalaisista ei halua vauhdittaa kaupungistumista ja viihtyy paremmin luonnon helmassa. Näin kertoo Suomen Kulttuurirahaston ja ajatuspaja e2:n tuore kyselytutkimus (Yle 6.6)

Tutkimuksen signaali on selvä: poliittisilla ja virkamies päätöksillä ei kaupungistumista tule vahvistaa, vaan päinvastoin.

Keinot maaseudun eheyttämiseen löytyvät verotuksesta. Yrityksiä pitää kannustaa verotuksellisilla porkkanoilla toimimaan maaseudulle. Samoin perustein eli verotuksellisin keinoin tulee tukea maaseudulle palaavia ihmisiä ja siellä jo asuvia, sillä he sitoutuvat asuinpaikan valinnallaan torjumaan ilmastomuutosta.

On nimittäin tutkittu, että kaupungissa asuvan ihmisen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat lähes 30 prosenttia suuremmat kuin maalla asuvan.  Asia selviää Aalto-yliopiston tutkijan Jukka Heinosen väitöskirjasta.

Urbanisaatio on kieroutuneen poliittisen päätöksenteon ja virkamiesten ohjailun tulos pitkällä aikajanalla. Virheellisillä ilmastonmuutokseen liittyvillä argumenteilla ja pakottamalla ihmiset muuttamaan maalta kaupunkeihin, ei ilmastonmuutosta torjuta. Esimerkiksi käy Helsinki, jossa kivihiilen käyttöä ei ole kyetty hillitsemään. Siihen ei ole ollut halua edes “sirkkafillaristeilla”.

 

]]>
7 http://ariprihti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256473-muutto-maaseudulle-on-ymparistoteko#comments Asuminen Ilmastonmuutos Maaseutu Thu, 07 Jun 2018 06:37:26 +0000 Ari Prihti http://ariprihti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256473-muutto-maaseudulle-on-ymparistoteko
Suomalaiset eivät osaa rikastua http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253841-suomalaiset-eivat-osaa-rikastua <p>Suomessa on ainakin satoja tuhansia köyhiä, laskentatavasta riippuen jopa miljoona. Asunnottomien lukukin on kymmenissä tuhansissa. Kaikilla ei tietenkään henkisistä ja fyysisistä voimavaroista johtuen ole mahdollisuuttakaan vaurastumiseen. Tämä pitäisi aina muistaa kun näistä asioista puhutaan.</p><p>Onko sitten terveen ihmisen köyhyys pelkkää omaa saamattomuutta? Poliittisesti oikean laidan kulkijat ovat sitä mieltä että kyllä on. Muualla nähdään että elämä ei anna kaikille samanlaisia mahdollisuuksia esimerkiksi koulutuksen tai työnsaannin osalta. Oppilaitoksiin tai työpaikkoihin haluavat eivät vain voi marssia paikalle paukkuraudan kanssa aseistautuneena ja sanoa että jos tilaa ei löydy niin alkaa luoti lentää. Jos niin tekee, niin toimeentulo on vähäksi aikaa turvattu, mutta rikastumaan sillä ei pääse.</p><p>Työpaikan saanti on tietenkin kaiken alku ja juuri. Kun saa ensimmäisen työpaikan, niin sen jälkeen on helppoa moninkertaistaa palkkansa, alkaa maksamaan vaikka 2400 euron vuokraa samalla kun sijoittaa loput rahat vuokra-asuntoihin ja osakkeisiin. Köyhät ja pienituloiset, ottakaa opiksi. Linkin takana on valmis malli siitä miten pitää toimia jos haluaa rikastua. Onko tämä viimeinen viikonloppusi parempiosaisten silmätikkuna?</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.is.fi/asuminen/art-2000005640553.html?utm_source=t.co&amp;utm_campaign=twiitti-share&amp;utm_medium=social&amp;utm_content=android.iltasanomat.fi">https://www.is.fi/asuminen/art-2000005640553.html?utm_source=t.co&amp;utm_campaign=twiitti-share&amp;utm_medium=social&amp;utm_content=android.iltasanomat.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa on ainakin satoja tuhansia köyhiä, laskentatavasta riippuen jopa miljoona. Asunnottomien lukukin on kymmenissä tuhansissa. Kaikilla ei tietenkään henkisistä ja fyysisistä voimavaroista johtuen ole mahdollisuuttakaan vaurastumiseen. Tämä pitäisi aina muistaa kun näistä asioista puhutaan.

Onko sitten terveen ihmisen köyhyys pelkkää omaa saamattomuutta? Poliittisesti oikean laidan kulkijat ovat sitä mieltä että kyllä on. Muualla nähdään että elämä ei anna kaikille samanlaisia mahdollisuuksia esimerkiksi koulutuksen tai työnsaannin osalta. Oppilaitoksiin tai työpaikkoihin haluavat eivät vain voi marssia paikalle paukkuraudan kanssa aseistautuneena ja sanoa että jos tilaa ei löydy niin alkaa luoti lentää. Jos niin tekee, niin toimeentulo on vähäksi aikaa turvattu, mutta rikastumaan sillä ei pääse.

Työpaikan saanti on tietenkin kaiken alku ja juuri. Kun saa ensimmäisen työpaikan, niin sen jälkeen on helppoa moninkertaistaa palkkansa, alkaa maksamaan vaikka 2400 euron vuokraa samalla kun sijoittaa loput rahat vuokra-asuntoihin ja osakkeisiin. Köyhät ja pienituloiset, ottakaa opiksi. Linkin takana on valmis malli siitä miten pitää toimia jos haluaa rikastua. Onko tämä viimeinen viikonloppusi parempiosaisten silmätikkuna?

 

https://www.is.fi/asuminen/art-2000005640553.html?utm_source=t.co&utm_campaign=twiitti-share&utm_medium=social&utm_content=android.iltasanomat.fi

]]>
14 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253841-suomalaiset-eivat-osaa-rikastua#comments Asuminen Talous Tulot Sun, 15 Apr 2018 04:51:30 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253841-suomalaiset-eivat-osaa-rikastua